Poikaset 4,5vko & kolmikon eläkekoti

Muutama päivä takaperin tuli jälleen kuvattua poikasia ja samalla nämä pääsivät ensimmäistä kertaa metsään vapaana juoksemaan. En vain ole saanut näitä kuvia käsiteltyä, mutta tänään (vapaapäivä) otin itseäni niskasta kiinni ja sain sen vihdoin aikaiseksi. Pian tulee tod. näk. jo uudempiakin kuvia, kasvavathan nuo niin äkkiä :) Kaikkien luonteet ovat ihania, ehkä Fööglerissä on havaittavissa pientä ujoutta mutta toisaalta se hakee ainakin ulkona vain minusta turvaa, joten kotiin jäävän päättäminen onkin todella hankalaa kaikkien ollessa ihmisläheisiä ja reippaita... Onneksi on vielä aikaa päättää!

Sigrid's Lilleri Lalleri

Sigrid's Spugle Spöögels

Sigrid's Föögleri Fiegans

Sigrid's Maglo Maggeri

Sitten oli muitakin uutisia, nimittäin meidän kolmen kopla eli Veera, Pöpö ja Vimpula muuttivat jo jonkin aikaa sitten eläkekotiin. Kanit ovat edelleen minun omistuksessani mutta majailevat vain toisaalla. :) Facebook-sivujemme seuraajat varmaan ovatkin jo tästä lukeneet. Kanit ovat kotiutuneet vallan mainiosti!

Alku ei uudessa kotikonnussa ollut kuitenkaan ihan niin ruusuinen, sillä Veera otti hatkat häkistä ja pari viikkoa sitä yritettiin saada kiinni, tuloksetta... Ensi alkuun kielsin kokonaan kanin jahtaamisen, se kuulemma siis piti majaa lautakasan alla ja kävi aina iltaisin, kun kukaan ei ollut pihalla, tervehtimässä Pöpöä ja Vimpulaa. Bongattiin Veera ainakin kerran heidän kanojenkin seasta hengailemasta. :D En kuitenkaan ollut turhan huolissani, sillä Veera pysyi hyvin pihapiirissä.

Eräänä päivänä kävinkin äitini luona kyläilemässä, teimme paljon pihahommia (jolloin askartelin kanien lelutkin) ja saimme kuin saimmekin Veeran kiinni. Pesin siitä kaikki mudat ja pölyt pois, laitoin sen tyytyväisenä häkkiin ja kaikki oli hyvin. Hetken ainakin! Pikkuveljeni totesi "hei nyt se karkas!" ja näimme Veeran pujahtavan häkin pienestä reiästä, josta emme kyllä olisi ikinä arvanneet sen mahtuvan... Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, Veera on nyt saatu kiinni ja häkki tuunattu niin ettei sieltä pääse karkuun. Myöhemmin kesällä rakennamme sitten näille kunnollisen, paljon isomman viritelmän :)

Kanit viihtyvät siellä kuulemma hienosti ja tyytyväinen olen itsekin; onhan se niillekin mukavempaa asustaa maalla, saavat ison tilan elämiseen ja tuoretta ruokaa syötäväksi niin paljon kuin jaksavat. Asumuksena toimii siis nyt ison koiran kuljetusboksi yhdistettynä ison koiran näyttelyhäkkiin. Häkkiin virittelimme myös tason kaneille, joka on ollut kovassa käytössä.

Mäntyharju 10.5. & Perniö 18.5.

Nyt tuleekin aika reilusti myöhässä nämä, mutta tulkoot :D Parit kisat on siis jälleen käyty meidän kanijengin kera, joskin toiset vain Kanelin kanssa.

Mäntyharju 10.5.

Nämä kisat sujuivatkin meidän osalta hurjan hienosti. :) Sekä Bapsu että Keijo ovat nyt kisaamassa molemmissa keskivaikeissa, mikä tarkoittaakin että hetkeen ei meillä ole helpossa kisaajia ollenkaan.

Bapsu yllätti eniten, olen katsellut paljon videoita ruotsalaisista estekaneista ja kadehtinut niitä, ilokseni huomasin että esim. mutkaradoilla ohjaaminen sujuu Bapsun kanssa ihan yhtä täydellisesti! Tyttönen vain juoksee iloisesti eteenpäin ja hyppää hurjilla ilmavaroilla! Koitin myös kisapäivän päätyttyä Bapsun kanssa keskivaikean rataa, ja voi luoja kun tuo kani on niin täydellinen hypytettävä... <3 Ei ole koskaan nähnyt kovin isoja esteitä, mutta hyppäsi heti ekalla kerralla tuplakryssetin niin että vain 1 puomi putosi, ei tarvinnut korjata ollenkaan kun heti uskalsi hypätä hyvillä vauhdeilla. :)

Bapsu myös sijoittui helpossa suorassa toiseksi, puhtaalla radalla ja huikealla 10 sekunnin ajalla. Helpossa mutkassa tuli voitto kotiin, puhdas rata ja aikaa kului 31,5 sekuntia. :) Nyt kelpaa siirtyä keskivaikeaa hyppimään!

© Karoliina

© Karoliina

Keijo puolestaan hyppi helpossa suorassa ja keskivaikeassa mutkassa, jälkimmäisessä ensimmäistä kertaa. Kyllä saa tästäkin pojasta olla ylpeä, ensimmäisen keskivaikeansa hyppi 2 virheellä joista toinen oli vain oma mokani. :) Helppo suora sujui myös hienosti, vaikkakin haistelu on edelleen meillä se 1. ongelma... Pikkuhiljaa se on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Helpossa suorassa saatiin ajaksi 53,87 sekuntia ja virheitä tuli yksi.

© Karoliina

© Karoliina

Kaneli hyppi keskivaikeaa suoraa hyvinkin ihmeellisesti kolmella virheellä, jotenkin meidän kisaaminen ei ole sujunut järin hyvin viime aikoina. Toivottavasti nyt kesäkausi saisi herran virkistymään :)

© Karita

© Karoliina

Esteillä meillä oli myös Pöpö sekä Vimpula, ihan vain kokeilemassa. Vimpula oli keskivaikeassa suorassa ja helpossa mutkassa (ulkopuolisena), keskivaikeaa ei hypätty mielellään mutta helppo sujuikin jo... no, helpommin. Pöpö puolestaan hyppi varsin hienoja loikkia, pääsimme jopa maaliin asti viidellä virheellä ja ajalla 1;50:28.

Veera oli näyttelyssä mukana ainoana kanina, eikä kyllä yhtään kaduta että jaksoin vielä laittaa mamman näyttelyihin :) Pisteitä kertyi kiitettävästi 95 ja löysimmekin itsemme päivän päätteksi PPK-pöydältä ykkössijalta, on se niin hieno kani! :)

Yleiskunto 29/30 Erinomaisessa kunnossa ikäisekseen, leukapussia. Sopusuhtainen ja massakas.
Turkki 18,5/20 Kiiltävä, puhdas, hieman epätasainen. Palautuu hyvin.
Korvat 5/5 Puhtaat
Silmät 5/5 Kauniit
Hampaat 5/5 Ok
Kynnet 4,5/5 Toinen peukalonkynsi pitkä
Tassut 4,5/5 Hieman värjäymää
Häntä 5/5 Pitkä
Käsiteltävyys 18,5/20 Rauhallinen ja kilttiYhteensä 95/100

© Karoliina

Perniö 18.5.

Näihin kisoihin suuntasinkin hieman ex tempore vain yhden kanin kanssa. Kaneli hyppi vaikeassa mutkassa siis, ei nyt mitenkään erityisen hyvin mennyt mutta pikkuhiljaa :) Videotakin taidettiin ottaa, mutten ole saanut niitä vielä. Kisoissa oli myös upeat, uudet esteet joista suosikkini on ehdottomasti pupueste! Kisapäivä kului lähinnä toisten kanssa jutellessa ja kaneja kuvatessa, koko päivän oli upea sää ja seura mitä mainioin :)

© MaiSu

© MaiSu

© MaiSu

© MaiSu

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Pari päivää sitten tuli ulkoiltua meidän kanilan nuorimmaisten kanssa. Toista näistä en olekaan vielä kunnolla esitellyt, joten kaipa sitä olisi viimein aika. :) Kyseessä siis Fugu ja Lilla, joista jälkimmäisen mainitsinkin kotiutuneen meille jo pari viikkoa sitten. Autokoulu, työnteko ja kanien hoito, kisoissa ravaaminen jne on vain vienyt niin ison palan elämstäni, etten ollut ehtinyt tutustua tähän kaniin vielä niin kaksin kesken, kuin mitä nyt sain.

Lilla on alusta alkaen kietonut tämän kaninomistajan pienten karvatassujensa ympärille. Paijaus on jee, ruoka on jee, kaikki on jee. Elämäniloinen ja kiltti, rohkea pieni pupu siis kyseessä. Yksi lisäpiirre paljastui myös Lillasta ulkoillessa; neiti on todella valokuvauksellinen, kuten Miia jo ehtikin sanoa! Vaikka valjaat olivat varsin inhottava kapistus ja Lillan mielestä vain hidastamassa hänen menoaan, sain silti todella monta onnistunutta kuvaa. Riittää, että tämä söpistys vain istuu paikallaan ja katsoo ihanilla nappisilmillään kaukaisuuteen, niin heti saat muistikorttiin kunnon cuteness overloadin. :D

Fugu on kotiutunut meille hitaasti, mutta pikkuhiljaa edetään. Tyttö jännittää edelleen aika paljon ja piileskelee pesämökissään, mutta kun ollaan kahden kesken, on tämä ihan eri kani. Pitää siis järjestää nyt paljon aikaa vain minulle ja Fugulle, että voidaan tutustua paremmin toisiimme. :)

Jottei nyt vain Lillaa ylistettäisi tässä, niin kyllä vaan sain Fugustakin upeita kuvia, itseasiassa yksiä parhaista joita olen koskaan kaneista ottanut. :) Fugu on todella kaunis kani ja sitä kuvaa ilomielin, jotenkin sen ihanasta jänismäisestä kropasta ja yleisilmeestä tulee mieleen Puolukan vauva-ajat... Jänismäiset kanit ovat ihan oma numeronsa ja olin jo liki ehtinyt unohtaa tällaisten kanien ihanuuden. Pieni kani, sitäkin isompi persoona. Ihanaa, että talosta löytyy jälleen yksi lisää näitä, tällaista jalostaa ilomielin eteenpäinkin! Fugu muistuttaa minua myös jostain syystä Ruohometsän kansa-elokuvasta tuttua Viikkaa.

Fugu

Lilla