sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Tattarisuo 30.3. + koiranpentuja

Eilen meillä oli upea kisapäivä Tattarisuolla! Aloitetaan parhaista paloista, Veera oli PPK1! :)
Tai ehkä BB1, tässä näyttelyssä kun käytettiin nimikettä Best Bunny. Olen mummelistani
suunnattoman ylpeä, turkki oli upeassa kunnossa ja muutenkin koko kani oli hyvässä massassa,
sekä antoi kiltisti käännellä. Voiton ratkaisi se, että toiset olivat kuitenkin 1-2 vuotiaita kun
Veera on liki 6 vuotias. Olin aluksi varma että me ei pärjätä niin hienokuntoisia kaneja vastaan,
mutta tuomarilla oli suhteellisuudentajua ja voitto napsahti meidän kohdalle :)

Veera Best Bunny-pöydällä. Matkaan lähti valtava ruusuke, pokaali, kaunis pupuastia ja faunatar-kassi jossa Oxbow erikoisheinää, sekä 5 euron lahjakortti Mustiin ja Mirriin :)
Tässä Veeran, Kanelin ja Vimpulan arvostelut:

VEERA:

Max pisteet                         Annetut pisteet                                        Kommentit

Yleiskunto 3p                               3                   Loistava yleiskunto lähes melkein veteraanilla!

Hoito 4p                                      3                    Hienosti hoidettu :)

Käsiteltävyys 3p                           2,5                 Reipas ja kiltti

Yhteensä 10p                             8,5

KANELI:


Max pisteet                         Annetut pisteet                                        Kommentit

Yleiskunto 3p                               2                    Ikäisekseen sopusuhtaisessa kunnossa

Hoito 4p                                      3                    Hyvin hoidettu!

Käsiteltävyys 3p                           2,5                 Reipas kaveri, kiltti

Yhteensä 10p                             7,5

VIMPULA:

Max pisteet                         Annetut pisteet                                        Kommentit

Yleiskunto 3p                               2                    Hyvä :) Kivat lihakset

Hoito 4p                                      3                    Hyvin hoidettu

Käsiteltävyys 3p                           2,5                 Hyvä käsitellä, reipas

Yhteensä 10p                             7,5





Kaneli oli Pet-pöydällä oikein kiltti ja utelias pikku herrasmies. Pysyi selällään yllättävän pitkään,
tuomarin höpistessä omia juttujaan! Olen tosi ylpeä pojasta, eikä ees jännittänyt. Vähän oli vaan 
väsynyt päivän päätteeksi.

Vimpula osallistui pääsiäispupukisaan kuten aiemmin kirjoitinkin, ja sen tuunatut valjaat herätti
"hieman" hilpeyttä, kuten arvelinkin.. :D Herra sai aikalailla murskavoiton kisasta. Hauskaa oli, 
mutta Vimpula raukka taisi kokea olonsa hieman nöyryytetyksi.. :D

Vimpula pettipöydällä hölmöilemässä.
Estepuolelle: Esco siirtyi nyt keskivaikeaan hyppimään :) Meni helpon mutkan puhtaasti, vaikka
se vauhdikkuus osin johtui loppupäässä siitä, että kani säikähti narisevia rappusia. Uskon että se
olisi siitä huolimatta mennyt radan enintään 1 virheellä, koska oli tosi hyvässä vauhdissa
muutenkin.

Vimpula sekoili vähän keskivaikeassa mutta taisi mennä sen lopuksi 4 virheellä, ellen ihan väärin
muista. Eli tosi hyvä tulos kuitenkin ei-niin-hyvälle estekanille, ja Vimpulahan ei ole edes ulkona
vielä hyppinyt keskivaikeaa. Ylpeä olen :)

Nyt kesän ja loppuvuoden tavoitteina olisi, että Kaneli klassautuu keskivaikeaan, ja joku
nykyisistä hyppijöistäni (Puolukka, Vimpula, Esco) klassautuisi vaikeaan. Peukut pystyyn :)

Pari muuta kuvaa kisapäivästä:




Veera löysi kaverin, Miian Dida-hermeliinin 5,5v kanssa täs poseerataan :)
Sitten niitä pentukuvia. Aikamoinen urakka oli muokata kaikki mutta sain kuin sainkin sen aikaiseksi :)


 









Lisää kuvia:

Näyttelypäivä: http://siirilydia.kuvat.fi/kuvat/Tattarisuo+30.3./

Pennut: http://siirilydia.kuvat.fi/kuvat/Koiranpentuja+2013/

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pupulapsi kotona

Piti laittaa tähän postaukseenkin enemmän eläinvauvakuvasaastetta, mutta olen laiska
ja en ole edelleenkään saanut aikaiseksi muokata kuvia meidän äidin koiranpennuista.
Saatte siis tyytyä kuviin pupuvauvasta!


HÄN..



...ON...




...SÖPÖ<3





Poika on kotiutunut meille upeasti, ekana päivänä ujosteltiin pari tuntia. Kun menin viereen
makoilemaan, reipastuttiin heti ja alettiin tutkimaan paikkoja. Pupu syö hyvin ja on muutenkin
kaikin puolin energinen ja ihanan suloinen, pieni pupunalku.

Huomenna meillä on kisat Tattarisuolla. Helpossa mutkassa Käpyli, keskivaikeassa mutkassa
Vimpula. Petissä Vimpula, Veera ja Kaneli :) Lisäksi siellä järjestetään pääsiäispupukisa, johon
pitää koristella joko pupu tai kuljetusboksi pääsiäispupu-aiheiseksi. Vimpulan valjaisiin kiinnitin
vähän enemmän koristeita, Kanelille pari perhosta ja kukkasen. Toivottavasti vaivannäköni
tuottaa tulosta ja voitettaisiin joku kiva palkinto!

Huomenna tai sunnuntaina tulee kuvasaastetta kisoista sekä äidin koiranpennuista. Hyvää
Pääsiäistä kaikille !

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Miksi juuri kanit?

No.. Myönnän että joskus on päiviä kun mietin tätä itsekin. Aina ei ole arki kovin ruusuista
näiden elikoiden kanssa. Kanit kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa, siitä olen varma.

























Näissä kuvissa Pöpö on meillä ekoja päiviä. Tästä se kaikki alkoi.. Olin juuri muuttanut
omilleni ja äitini kysyi, että kun Janin kanssa ollaan niin tykätty ajatuksesta hankkia pupuja,
niin nyt hänen tutullaan olis kaksi vailla kotia. Järki minulla sanoi vastaan; olinhan vasta muuttanut
omilleni, miten muka voisin samaan syssyyn ottaa kaksi kania. (Tästä tuli blogiinkin kuvaus,
elämisen opettelua eläinten kanssa, olenhan vasta itsekin oman itsenäisen elämäni alkutaipaleella,
eläimen pitämässä seuraa.) Sain pari kuvaa sähköpostiin Veerasta ja Pöpöstä, ja olin myyty. Pienet
mustat söpöläiset erotti vain Pöpön tassu- ja nenäpilkuista. Tällöinhän Pöpö oli "uros" mutta
kastrointireissulla todettiin sen olevan naaras.. Niillä rahoilla ostettiin sitten siskoksille 2 kerroksinen
häkki. Tytöt tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Päätinkin heti, että näitä kahta ei enää eroteta.

Kuva (c) Jenna Laakso
Veera ulkoilemassa

Kanit vei vaan mennessään, ensin tein pitkään ja hartaasti tuttavuutta näitten ihmistä arastelevien
pupujussien kanssa, ja ei kauaa mennytkään kun olin ensimmäisissä estekisoissa mukana. Ei me
hyvin menestytty mutta sain kuitenkin heti kavereita ja innostuin harrastuksesta. PetExpossa 2012
ehkä hetken mielijohteesta (mietin yön yli asiaa) meille kotiutuikin Vimpula. Sen jälkeen kesällä
Puolukka, ja sitä oltiinkin odotettu pitkään ja hartaasti.. Eivät tulleet toimeen keskenään joten
syksyllä meille kotiutui myös ensimmäinen puhdasrotuinen kanini, Käpy-Esco. Kaneja hankin paljon
lyhyessä ajassa mutta sitä en kadu edelleenkään.

Puolukka pienenä vauvana
Vimpula söpöliini, meillä ensimmäisiä päiviä
Sen vaan tietää kun joku kolahtaa, ja minulle se asia on kanit. Vaikea sitä on sanoin kuvailla
mutta varmasti kaikki lukijat joilla on omiakin kaneja, tietää tunteen jota tarkoitan. Ne sopivat
minulle täydellisesti, "kuin nenä päähän".

Moni luulee että kani on tylsä eläin, ja niinhän se varmasti onkin jos ei kiinnosta perehtyä niiden 
elämään, elekieleen, tapoihin, kaikkeen niissä. Siinä missä joku näkee kuvassa häntää nuuhkivan
pupun, niin minulla tuntuu sydämessä lämmin läikähdys kun näen Vimpulan ihanat nappisilmät,
pehmeän ja pörröisen hännän, isot hörökorvat, pehmoiset punaiset niskavillat.. Ja tulee heti
sellainen tunne että nyt haen tuon ihanan, täydellisen pupun parvekkeelta syliin, paijattavaksi. 






Unohdin kokonaan mainita ne huonot puolet! Sotkua, tuhoja, sotkua, lisää tuhoja.. Kanin pito
ei aina ole niin yksinkertaista, ja meilläkin on jouduttu tekemään mitä ihmeellisimpiä viritelmiä
kodin suojaamiseksi ja kanien turvallisuuden takaamiseksi. Nämä viritelmät eivät tietenkään ole 
mitään kauniita sisustuselementtejä, joten jos aiot pitää kania sisällä niin varaudu siihen että kotisi
ei välttämättä tule olemaan kuin sisustuslehden kannesta, vaikka niin tahtoisitkin.

Meillä ollaan todettu korvaamattomiksi mm. tiiliskivet, ilmastointiteippi, nippusiteet, komposti-
aidat ja pyykkipojat. Myös erilaisia resuisia pyyhkeitä uhrataan kaneille..

Ja sitä sontaa pitää myös lapata, varsinkin kun on kaneja hiukan enemmän kuten meillä on.
Siivoan kanien tilat kerran-kaksi viikossa ja silloin on jo todella sotkuista. Kaikki kanit ei ole
lainkaan siistejä, kuten meillä Veera, Pöpö ja Vimpula edustavat tätä leiriä.

Onnettomuuksilta ja sairasteluilta ei olla meilläkään vältytty, Vimpulan hammasrikko oli ensimmäinen
ja sen jälkeen Veeran hilsepunkki. Escon silmätulehdus, viimeisimpänä outo korvan ravistelu, joka
onneksi loppui hyvin lyhyeen. On hankala löytää eläinlääkäriä joka kaneista oikeasti tietää jotain, ja
kanin ell käynnit maksaa ihan yhtälailla kuin koirienkin. Kaneille ei anneta vakuutuksiakaan, joten kaikki
pitää maksaa omasta pussista.

Eli kyllä niistä on paljon päänvaivaakin!

Laumassa eletään tyytyväisenä ja nämä kanit eivät huomiota kaipaa.
Paijaukset otetaan silti ilomielin vastaan.

Ihmistä kohtaan kani on usein utelias ja varsin hellyttävää katseltavaa.
Kani on siitä kätevä eläin, että se ei vaadi ihmisen seuraa mutta usein silti arvostaa sitä. Jos on
kiireinen päivä/viikko niin kani on joka tapauksessa tyytyväinen, kun rutiinit pysyy samana ja ruoka
tulee naaman eteen.

Kasvatuksen kannalta kani on myös kätevä - kanin kun voi syödäkin, turkin voi myös hyödyntää.. Kuollut kani ei kärsi, ja mikäli tämän ajatusmallin omaksuu niin ei tarvitse pohtia mistä kaikille kodit. Kani on hyötyeläin ja se on hieno asia. Kuinkas moni koirakasvattaja voi itse taata hyvän lopun
kaikille käteen jääville kasvateilleen, muuten kuin eläinlääkärin kautta.. Ja vielä itse hyötyä siitä.





Kanin kanssa voi myös harrastaa ja se on osasyy miksi näistä eläimistä pidän. Harrastaminen
ei tietenkään ole verrattavissa esim. koiran kanssa harrastamiseen, mutta minunlaiselle ihmiselle
on vaihtoehtoja tarpeeksi. Näyttelyt (ulkomuoto ja pet), estehyppy, ja kotona temppuilu. Myös
kaniagility on kiva vaihtoehto, vaikkakin tätä aika vähän suomessa harrastetaan.

Näyttelyt ei ole ehkä niin minun juttu - vaikka tykkäänkin käyttää kanejani pet-luokissa ainakin
estekisojen yhteydessä. Veeran pet-menestys löi minut ällikällä ja olen hyväkuntoisesta veteraanistani
todella ylpeä. Pet-luokassa ehkä enemmän iskee se, että arvostellaan kanin fyysistä kuntoa. Tämä
on suoraan yhteydessä omistajaan ja omistajan tapaan hoitaa sekä ruokkia kania. Huonosti hoidettu ja
ruokittu kani ei paljon niitä mainetta ja kunniaa näyttelyssä. Kun taas ulkomuotoluokassa vedetään
loistopisteet vaikka kani olisi selvästi esimerkiksi laihdutettu näyttelyä varten. En väheksy ulkomuoto-
luokkia, ja itsekin olen sitä kokeillut, mutta osasyy mielipiteeseeni voi varmasti olla se että kaneja
en ole itse jalostanut joten en ehkä ymmärrä mikä se tunne on, kun oma kasvatti on ulkomuodollisesti
kaunis ja rodunomainen. Epärehellistä peliä siellä silti harrastetaan välillä, ja tämä on vienyt intoni
ulkomuotoluokista myös osittain.

Veera sai Pet-luokasta huikeat 95 pistettä!
Kanien hyvät ja huonot puolet:

+ helppohoitoinen
+ ilahduttavaa katseltavaa ja seurailtavaa
+ ei sido liikaa, voi jättää yksinkin vähäksi aikaa
+ arvostaa rutiineita ja yksinkertaisia asioita
+ söpöys, tietenkin!
+ mukavaa seuraa etenkin omistajalle joka pitää rauhallisuudesta, eikä ole koko ajan menossa
+ hyötyeläin
+ harrastaminen mahdollista

- sotku
- miellyttämishalua ei löydy juuri ollenkaan
- äkilliset, arvaamattomat kuolemat ja sairastelut
- ei omistajalle joka haluaa olla jatkuvasti menossa lemmikin kanssa

Tässä vähän mietteitä ja pohdintojani, miksi minä olen valinnut lemmikeikseni juuri kanit.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kuvia arkistojen kätköistä

Muutamia kuvia on tullut taas muokkailtua kaneista ja ajattelin ne tänne laittaa myös.
Tykkään itse kovasti tällaisista jotka on ikäänkuin "arjen keskeltä", tilannekuvia. Ei aina
sitä nätillä taustalla poseeraamista ja pällistelyä. Vaihtelu virkistää :)

Puolukka tässä vielä riehuu vikat iltarallit ennenkuin lähden itse nukkumaan.. Kaivelee
edelleen kovasti ja mönkii minun selän takana. Ihana <3









And that's who I am

Monessa blogissa oon nähnyt tällasen, joten piti tehdä omakin:


Niille, jotka kunniakkaasti jaksoivat selata loppuun asti: Mulle tulee silmälasit tän viikon lopulla :)
Mullahan on ollut lasit jo 11-vuotiaasta asti, mutta käytin niitä vain pari vuotta. Nyt huono näkö
alkoi vaivaamaan toden teolla joten lasit oli pakko hankkia. Yllätyin siitä, että enää ei ole oikeassa
silmässä huonompi näkö, vaan molemmissa -1. Oikeassa silmässä myös vähän hajataittoa, jos
oikein muistan. Tässä kuva jossa minulla on ne kehykset päässä, silmälasiliikkeessä:


Eipä oo mikään edustava kuva, ja taitaa noi lasit olla tos jotenkin vinossakin, tai sit kuvakulma
vaan hämää.. :D Mutta ovat oikeen kivan näköset ja värikin on sopivan tumma, ei liian tumma
kuitenkaan. Liikkeessä pohdin tosi pitkään mitkä lasit otan ja totesinkin myyjälle et taidan olla aika
hankala ja vaativa asiakas.. Mitkään ei meinannu kelvata. onneksi sopivat löytyi! Nyt ei malttais
odottaa että saan lasit itselleni ja tää jatkuva siristeleminen voisi loppua kokonaan.

Puolukan tiineys sujuu hyvin, kaikki klassiset tiineyden merkit on kuten se luonteen muuttuminen..
Eilen sain ekat murinat, jee.. Muuten luonteen muutos on näkynyt lähinnä ihmisen arasteluna,
halutaan olla enemmän omissa oloissaan kuin paijattavana. Pusuttelut on vähentyneet lähes
olemattomiin myöskin. Ja se kaivelu! Koko ajan pitää kaivaa ja kaikkea mahdollista. Vähän meinaa
Janilla mennä hermot jatkuvaan kaiveluun mutta minkäs teet. Onneksi sekin ymmärtää. Poikasten
jälkeen meiltä menee kaikki kanit parvekkeelle asumaan, ja siihen asti on kestettävä aidan yli
harppomista + jatkuvaa kaiveluääntä.