Lemmikkikanin pitopaikka

Ajattelin tänään kirjoittaa jo pitkään itseäni mietityttäneestä aiheesta; mikä on oikeanlainen tila asuttaa lemmikkikania/kaneja? (En kirjoita tähän tuotantokanien pidosta, vaikkakin niihin pätee mielestäni hyvin pitkälti samat säännöt, se voisi jakaa liikaa mielipiteitä.) Jos kukaan teistä lukijoista seuraa kanipalstoja, niin olette varmasti huomanneet kiivaitakin väittelyitä aiheesta. Ymmärrän täysin, että keskustelu jakaa mielipiteitä vahvasti ja herättää tunteita, kaikkihan haluavat varmaan kanilleen hyvät tilat, jotta se olisi onnellinen.

Tapoja on niin monia kuin kaneja ja omistajiakin. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikki näkemäni tavat olisivat hyviä. En myöskään ole sitä mieltä, että omistaja on aina se joka tietää kaikista parhaiten mitä juuri hänen kaninsa haluaa. Itseasiassa laissakin on säädelty seikka jos toinenkin lemmikkikanien pitopaikoista. Yleisimmät näkemäni virheet ovat piilopaikan puute, liukas muovialusta häkissä, tai vaarallinen aitaus josta kani voi joko karata tai johon se voi satuttaa itsensä. Nämä kaikki esimerkit ovat laissa kiellettyjä, ja tähän kirjoitankin tarkemmin asioista.

Koen itse ymmärtäväni suhteellisen hyvin kaikkia näkökulmia asiaan, koska minulla on kokemusta niin ulkona yksin asuvasta häkkikanista kuin 24/7 vapaana asunnossa olevasta kanilaumasta. Kaikkea myös siltä väliltä. Jaan tässä kirjoituksessa erilaiset pitopaikat omiin kappaleisiinsa, ja kirjoitan niihin itse huomaamiani hyötyjä sekä haittoja.

Kaikki pitotavat pätevät niin sisälle kuin uloskin. Ulkona asuvalle kanille tulee tarjota myös suoja sateelta, auringonpaisteelta ja tuulelta. Kani kasvattaa myös talviturkin, mutta suosittelen silti käyttämään sillä edes pesämökissä jotakin lämmikettä.

Mitä laissa sanotaan?

Ensimmäiseksi laitan tähän linkin tietolähteeseeni: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100674

Tässä olennaisimmat pätkät kanien pitoon liittyen, jotka tulee ottaa huomioon. Tekstiä on paljon. Suosittelen silti jokaista kaninomistajaa tai kania harkitsevaa lukemaan nämä ainakin kerran ja pohtimaan, miten ne toteutuvat oman kaninpidon kohdalla. Kopioimani kohdat ovat oikeasti olennaisia kanin hyvinvoinnin kannalta. Kirjoitan niiden alle myös, mitä nämä tarkoittavat käytännössä kaninpidon kannalta.

"Pitopaikassa on oltava eläinlajille sopiva sisustus ja muu varustus sekä tarvittaessa sellaista materiaalia, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten kiipeilyä, kaivamista, jyrsimistä, piiloutumista, suojautumista, kylpemistä, uimista, sukeltamista tai pesän rakentamista. "

- Tarjoa kanille virikkeitä.

"Sähköjohdot ja -laitteet sekä esineet, jotka voivat vahingoittaa eläintä, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava siten, että ne ovat eläimen ulottumattomissa."

- Piilota sähköjohdot. Älä jätä tasolle johon kani voi hypätä veitsiä, kemikaaleja tms. vaarallista.

"Eläin ei saa olla jatkuvasti alttiina ympäristön melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

Pitopaikan valaistuksen on oltava sellainen, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan."
- Kania ei saa pitää jatkuvasti pimeässä, eikä myöskään jatkuvassa kirkkaassa valaistuksessa. Jos asut todella meluisalla paikalla ja kani on ulkona, järjestä sille paikka jossa se on pahimmalta melulta turvassa.

"Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan."
- Kani järsii kanaverkon halutessaan poikki, ja voi mahtua kompostiaidasta läpi. Älä myöskään jätä leikattuun verkkoon teräviä piikkejä kanin ulottuville. Muista, että kaninpoikaset mahtuu pienistäkin rei-istä läpi.

"Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen."
- Kania ei saa pitää siis esim. aitauksessa jossa on kiinteät seinät eikä näköyhteyttä ulos. Toki asunnossa sisällä pitäminen, tai yhdessä huoneessa pitäminen on asia erikseen. Kanilla tulee olla vähintään näköyhteys lajitovereihin ja jos se ei asu toisen kanin/kanien kanssa, niin omistajan tulee pitää seuraa kanille säännöllisesti.

"Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta, kuten pihkatonta haketta, heinää, olkea tai muuta vastaavaa pohjamateriaalia. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa saa olla verkkolattia vain, jos verkko on välittömässä kosketuksessa kiinteän pohjan kanssa. Pitopaikassa eläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua. Jyrsijällä ja kaniinilla on oltava käytettävissään asianmukainen pesälaatikko, koppi, onkalo tai muu vastaava pesätila."

- Esim. häkissä pitäessä tulee kanilla olla muovipohjan päällä jotakin, vähintään pyyhe, matto tai vastaava. Jatkuvasti vapaana olevalle kanille on suositeltavaa antaa ainakin mattoja, joiden päällä oleskella. Aitaukseen voi laittaa verkkopohjan, kunhan se ei ole ilmassa. Kanilla pitää olla piilopaikka kuten pesämökki tai tunneli.

"Jyrsijän ja kaniinin saatavilla on oltava hampaita kuluttavaa, jyrsittävää ruokaa tai muuta jyrsimiseen sopivaa materiaalia. Kaniinin, marsun, sinsillan ja degun saatavilla on jatkuvasti oltava sopivaa korsirehua."
- Jyrsimiseen sopii esim. kepit, pahvilaatikot tai muut jyrsittävät virikkeet. Hyvälaatuista heinää pitää olla jatkuvasti tarjolla.

Pitopaikan vähimmäiskoko. Mielestäni tämä ei ole läheskään riittävä, tämän mukaan saisit pitää kahta alle 1,8kg kania 50x50cm laatikossa, joka on 30cm korkea. 1.8-3kg kania (yleisin lemmikkikanin koko) saisi pitää kaksi kappaletta 100x50cm häkissä. Kahdelle jättikanille riittäisi tilaksi 100x90cm tila. En suosittele kenellekään minimien mukaan menemistä ja toivon, ettei kukaan niin teekään.

Vapaana 24/7

Tällä tarkoitan toki sisällä olemista, ulkona vapaana pitämistä en suosittele kenellekään ilman jatkuvaa näköyhteyttä kaniin, enkä usko (tai en halua uskoa) kenenkään muuta harkitsevankaan.

Kanin pitäminen jatkuvasti vapaana asuinhuoneistossa on hieno ajatus, kanilla on tällöin paljon tilaa liikkua, ottaa juoksuspurtteja, kiipeillä jne. Vai onko sittenkään? Itse olen pitänyt kaneja näin kahdesti; 1. kerralla 2 naarasta ja 1 leikattu uros yhdessä laumassa, vapaana 50 neliön asunnossa. 2. kerralla 10 neliön makuuhuoneessa 1 leikattu uroskani vapaana 24/7.

Huomioitavia asioita:

-Sisäsiisteys. Kanin tulee osata tehdä tarpeensa vessalaatikkoon, joskus riittää yksi vessa mutta usein tarvitaan useampia. Jos kani ei osaa tehdä tarpeitaan vessalaatikkoon, löydät pian ikäviä yllätyksiä asunnostasi. Matto voi olla vielä suht. helppo pestä, mutta entäs sohva tai sänky? Entä pilalle turvonnut lattia? Pissatahrat tapeteissa? Leikkauttaminen voi auttaa sisäsiisteyden kanssa, mutta ei aina. Oletko vielä valmis pitämään kania, jos olet leikannut sen 100e:lla, siivonnut lukemattomat kerrat sen pissoja eri paikoista (elleivät ne ole täysin tuhoutuneet pissasta) ja se ei vieläkään opi laatikolle? Kanilla ei ole edes mahdollisuutta kontrolloida sulkijalihastaan, mikä tarkoittaa sitä että papanoita ei voi pidättää. Kani kyllä saattaa tuntea, kun papanoita on tulossa ja juosta vessaan, mutta huteja saattaa tulla paljonkin.

-Paikkojen nakertelu (johdot, listat, seinät, huonekalut). Kanit ovat kuitenkin kaneja, ja ne haluavat tehdä kanimaisia asioita. Yksi näistä on nakertelu. Johdot näyttävät mahdollisesti kanin silmään herkulliselta oksan/juurenpätkältä, jota olisi kiva maistella. Johdot suojaa vielä suhteellisen helposti, mutta entäs huonekalut, listat ja seinät? Minulla on kokemusta kaneista, jotka ihan oikeasti söivät suuret reiät keskelle kipsilevyseinää! Ei auttanut laittaa kontaktimuovia väärinpäin, etikkaa, chiliä, sitruunaa, tai mitään muutakaan. Järsimisen voit aina yrittää ohjata sallittuihin kohteisiin tuomalla oksia nakerreltaviksi tähän tarkoitukseen. Jotkut kanit tykkäävät ennemmin nakertaa pajusta tms punottuja esineitä, tai ihan tavallista laudanpätkääkin. Enää sopii vain toivoa, että nämä lopettaisivat väärien paikkojen järsimisen.

-Kanin turvapaikka. Kani on saaliseläin ja se lainkin mukaan tarvitsee itselleen piilopaikan, esimerkiksi tunnelin tai pesämökin. Sohvanalunen saattaa lain mukaan riittää tähän, mutta itse tarjoaisin kanille ihan oman nurkkauksen jossa on ruoka, vessa, ja piilo/makoilupaikka. Kokonainen huone tai asunto on kanille iso tila ja etenkin jos se on yksin, tulee sen olla valppaana koko ajan isosta ympäristöstä petojen varalta. Olen tarkkaillut jatkuvasti vapaana olevien kanien käytöstä laumassa sekä yksin. Laumassa tai parina olevat ottavat vahtivuoroja, eli toinen nukkuu ja toinen pitää silmiä edes vähän raollaan. Kun kanilla on oma nurkkaus, avoinna oleva häkki tms. syrjäisempi paikka jossa se tietää että saa olla rauhassa, on senkin helpompi rentoutua ja levätä.

-Ajanvietettä kanille. Kanin ei varmasti ole järin hauskaa viettää aikaa tilassa, jossa on vain iso, tyhjä lattia eikä piilopaikkoja, tasoja, järsittävää, tai muutakaan kanimaista tekemistä. Tarjoa kanille virikkeitä, iso tila ei ole mielenkiintoinen jos siellä ei ole mitään tutkittavaa. Meillä on kaneilla virikkeenä teltta, jota voi myös nakertaa sekä laatikko, jonka päälle saa hyppiä tai johon voi piiloutua sisälle. Olen myös laittanut mattoja lattialle sellaisiin kohtiin, että kanit voivat ottaa halutessaan spurtin keittiön perältä parvekkeelle asti, matka kokonaisuudessaan taitaa olla jopa 15 metriä. Tätä hyödynnetään usein ja spurttausten reittejä vaihdellaan virikkeiden ja pöytien ympäriltä pujotellen.

+ Paljon tilaa liikkua

+ Enemmän tilaa virikkeille

+ Jatkuvasti seuraa ihmisistä

- Paikkojen tuhoaminen

- Sisäsiisteysongelmat

Aitaus

Jos et halua kania vapaaksi huoneistoosi, on yksi vaihtoehto aidata kanille oma tila jossa se saa olla koko ajan, tai josta sen voi päästää välillä vapaaksi koko huoneistoon juoksentelemaan. Useimmiten tällainen tehdään kompostikehikoista, joita saa halvalla ainakin rautakaupoista ja useista sekatavarakaupoista. Aitauksen voi myös rakentaa itse verkosta ja/tai laudoista. Olen asuttanut aitauksessa kaninpoikasta, uutta karanteenissa olevaa kania ja 3 kanin laumaakin. Kerran teimme myös kaniaitauksen ulos trampoliinin alle. Lihakaneillamme on kopin ja aitauksen yhdistelmä.

Huomioitavia asioita:

-Karkausmahdollisuudet. Aitauksestaan karannut kani voi saada aikamoista vahinkoa aikaan, jos muu asunto ei ole kaniturvallinen, tai kanilla on muuten vain taipumuksia tuhota paikkoja. Myös lukemattomat vahinkopoikueet on syntyneet sen takia, että kani hyppää aitauksestaan ulos ja toisen kanin luokse, tai jos lisääntyminen ei ole mahdollista niin pahoja tappeluita voi ainakin syntyä. Huolimattomasti tehty aitaus on myös ulkona todella suuri riski. Petoeläimet eivät ole leikin asia ja olen kuullut usein, että esim. naapurin kissa tai koira pistää kanin parempiin suihin. Asuessani vuoden äitini luona, kanit karkailivat huonoista aitauksista useaan otteeseen ja voin taata, että se on yksi kamalimmista tunteista huomata, että kani on kadonnut aitauksestaan.

Vaikkei sitä heti uskoisi, niin pieni kani tai poikanen menee helpostikin kompostiaidan reiästä läpi. Pienikokoiselle kanille suosittelen siis ainakin komppariaitauksissa varmistamaan aitauksen alareunan verkolla. Kanaverkko on helppo ja halpa ratkaisu. Muista varmistaa, ettei verkosta jää teräviä reunoja joihin kani voi pistää esim. silmänsä. Jos et käytä aitana kompostiaitaa, varmistathan että verkko on tarpeeksi vahvaa. Kani voi pureskella itsensä esim. kanaverkosta läpi ja se on niin taipuisaa, että yli kiipeäminen on helppoa.

Kani pystyy myös hyppäämään aidan yli vaikka komppari olisi käännetty pystyyn, ja olisi täten n. metrin korkuinen. Jotkut kanit jopa kiipeää aidan kuin aidan ylitse. Suosittelen laittamaan katon aitaukselle, niin pääsee helpolla. Omasta mielestäni lakana pyykkipojilla kiinni on ollut helpoin ratkaisu. Jos haluaa jotain kauniimpaa, voi tehdä laudasta kehikot joihin niittaa verkkoa kiinni, näistä saa helpot kattoelementit. Kompostiaidasta voi myös tehdä kattopaloja laittamalla niitä yhteen nippusiteillä, mielestäni näistä tehty katto on vaan aika raskas ja hankala siirrellä.

Olen omistanut myös kaneja, jotka nostavat kompostiaidan ilmaan ja ryömivät ulos alakautta. Tähän en keksi oikein muita keinoja, kuin ostaa esim. reiällisiä tiiliskiviä ja sitoa ne aidan alareudaan kiinni. Voit myös virittää aitaukseen jonkinlaisen pohjan (esim. vahakangas tai matto), jonka kiinnität aidan alareunaan. Ulkoaitaukseen olen käyttänyt aina isosilmäistä aitaverkkoa pohjana.

+ Enemmän tilaa kuin häkissä

+ Kani ei tuhoa paikkoja

- Hankalaa saada 100% karkausvarmaksi

Häkki

Häkki on käsittääkseni yleisin kanin pitopaikka ja yleisin häkki on tehdasvalmisteinen. Niitä löytyy useita kokoja, yleisimmät 100x50cm, 120x60cm, 140x70cm. Myös kerroshäkit ovat yleisiä, varsinkin isommissa kaniloissa. On myös vaikea määrittää, milloin häkki ei olekaan häkki vaan aitaus, ja toistepäin. Lain mukaan kania voi pitää häkissä 24/7, mutta suosittelen päästämään sitä välillä tutkimaan muitakin paikkoja, jos vain mahdollista.  Minulla on ollut kaneja häkeissä paljonkin, myös niin että ne viettivät siellä suurimman osan ajastaan. Nykyiset kanini asuvat tilavassa häkissä ja saavat jaloitella aina, kun olen kotona eli vähintään 5 tuntia päivässä.

Tämä tuntuu olevan myös yksi kiistellyimmistä pitopaikoista. Tunnen useita vastuullisia ja kanejaan rakastavia kasvattajia, joilla kanit asuvat jatkuvasti häkeissä. Olin itsekin sellainen, enkä kokenut kanieni mitenkään kärsivän tilanteesta. Halveksun kuitenkin sellaisia kanin omistajia, jotka pitävät kania täysin virikkeettömässä häkissä ilman piilopaikkaa ja sosiaalista kanssakäymistä.

Huomioitavia asioita:

-Hygienia. Jos pitopaikka on pienempi, tulee ottaa huomioon se, että se likaantuu myös nopeammin. Kani, joka oleskelee ja ruokailee jätöstensä lähellä, on vakava terveysriski kanille itselleen. Kani voi sairastua vakavasti, mikäli se syö usein ruokaa joka on ollut kosketuksissa sen jätöksiin. Virtsan ammoniakki ei myöskään ole hyväksi kanille. Isossa tilassa kanin ei tarvitse oleskella wc:n läheisyydessä ja ongelma ei ole tällöin yhtä suuri.

-Jaloittelun tarve. Jaloittelun tarve riippuu mm. häkin koosta ja siellä olevista virikkeistä, 0,5 neliön häkissä ei todnäk mahdu olemaan juurikaan ylimääräistä virikettä ainakaan kääpiökokoista isommalle kanille. Uskon vakaasti, että kani joka ei ole koskaan elänyt vapaana suuressa tilassa, ei osaa sitä myöskään kaivata. Se voi tuntua ihmiselle julmalta ajatukselta, mutta itse pyrin asettamaan itseni kanin asemaan enkä kania minun asemaan. Monilla kasvattajilla kanit saavat myös juosta vapaana ainakin kopin siivouksen ajan.

-Virikkeet. Kanilla tulee olla lainkin mukaan vähintään pesämökki tai vastaava piilopaikka, sekä jotakin jyrsittävää heinän lisäksi.

Piilopaikaksi voi käydä jopa häkin päädyn peittäminen jotenkin, mikäli peitetty alue on tarpeeksi pieni ja suojaisa. Jotkut käyttävät pahvilaatikoita piilona, mutta kestävämpi vaihtoehto on puinen tai muovinen pesämökki. Halvan mökin saat tehtyä siten, että ostat kaupasta muovilaatikon, käännät sen ylösalaisin ja leikkaat oviaukon. Varo kuitenkin jättämästä teräviä reunoja oviaukkoon. Mielestäni perinteinen tasakattoinen pesämökki on paras, kaikki kanini ovat tykänneet makoilla sen päällä ja täten se toimii myös tasona.

Jyrsittävää saat helposti tuomalla ulkoa pari oksaa, tai puukalikoita jotka kestävätkin oksia pitempään. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole välttämättä yhtä mieluisaa järsittävää. Kaupoissa myydään myös monenlaisia järsimisleluja. Niitä on pajusta ja heinästä punottuja, puisia ja olkisiakin. Minulla on blogissa myös pari järsimislelu/virikepostausta, wc-paperirullista ja puusta.

-Luukun koko. Tämä on aika olennainen osa, todella monessa tehdasvalmisteisessa häkissä näkee auttamattoman pienet luukut. Kani on vaikea ottaa sieltä ulos, siivoamisesta puhumattakaan. Usein häkeissä on sentään isot kattoluukut, mutta minun kohdalle sattui jopa sellainen kerroshäkki jossa alakerrassa oli vain n. 15x25cm luukku! Siivoaminen oli hyvin turhauttavaa ja leikkasinkin lopulta häkin pinnoja luukun jatkeeksi. Aikamoinen viritelmä siitä tuli pyykkipoikien ja jeesusteippien kera, mutta saipahan edes siivottua kunnolla.

Nykyisten kanieni häkki

Erilaisia virikkeitä häkissä

+ Helppo asuttaa enemmän kaneja

+ Yksinkertainen, voi ostaa kaupasta valmiina

+ Turvallinen

- Saattaa olla liian ahdas kanille

- Pitää siivota useammin

- Saattaa olla epäkäytännöllinen siivouksen kannalta

Mistä tiedän, onko kanini onnellinen pitopaikassaan?

Tyytyväinen ja terve kani on utelias, valpas ja sillä on hyvä ruokahalu. Kun kani kokee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi, se makoilee usein jalat sivulle tai taakse oikaistuna. Jotkut kanit jopa kierivät selällään ja nukkuvat ihmisenkin lähellä sikeää unta, jos niillä on hyvä olla.

Tylsistynyt kani (esim. liian pienessä ja virikkeettömässä tilassa oleva) saattaa alkaa käyttäytymään kummallisesti. Se saattaa juosta jatkuvasti ees-taas häkissään, ikäänkuin pakkomielteisesti. Vastaavaa käytöstä voi toki esiintyä myös jos kani on todella innoissaan, esim. ruokinnasta tai ulos lähtemisestä. Mielestäni on kuitenkin suhteellisen helppoa nähdä ero siinä, että hakeeko kani ihmisen huomiota liikehtimällä innoissaan, vai meneekö se täysin sekaisin kun saa kerrankin sosiaalisen kontaktin edes ihmiseen, ja jotakin tekemistä. Pahoinvoiva kani voi alkaa käyttäytymään myös passiivisesti; se ei reagoi juuri mihinkään, ei vaikuta rentoutuneelta vaan kyhjöttää aloillaan jatkuvasti. Jos kani muuttaa käytöstä tällaiseen yhtäkkiä, voi se olla myös sairauden merkki.

On jokaisen omistajan omalla vastuulla opetella tulkitsemaan kanin elekieltä niin, että tunnistaa siitä tärkeimmät asiat ja voi näistä päätellä, voiko kani hyvin vai ei. Peruseleet ovat kanilla aina samat, eli ihan mitä vain omia päätelmiä on turha alkaa tekemään kanin elehdinnästä. Päätelmät kannattaa perustaa faktatietoon ja omaan kokemukseen. Hyvä sivusto kanin elekielen tulkintaan: LURPPA.NET. Kanin kummalliseen, ei-haluttuun käyttäytymiseen saattaa usein löytyä syy juurikin siitä, miten sitä pidetään. Kani, jolla ei ole omaa paikkaa jossa se saa olla rauhassa, saattaa muuttua kiukkuiseksi. Kani, jolla on liian iso reviiri, saattaa alkaa merkkailemaan paikkoja pakonomaisesti. Kani, jolla ei ole virikettä, saattaa muuttua passiiviseksi tai alkaa tuhoamaan asuntoasi. Syitä ja seurauksia on monia.

Jos pidät kaniasi edelleen tämän tekstin luettuasi olosuhteissa, joista puuttuu jokin näistä seikoista, suosittelen pohtimaan syitä tähän. Miksi pitäisi altistaa kani vaaratilanteille esim. sähköjohtojen takia tai niin, että lajitoveri voi karata sen puolelle ja aloittaa tappelun? Miksei voi uhrata edes pienen hetken päivästään sen lemmikin silittämiseen ja huomioimiseen? Se, että jotakin ei ole koskaan ennen teillä tapahtunut, ei tarkoita sitä etteikö niin voi tapahtua. Useita kaneja omistaneena yllätyn edelleenkin tilanteista, joita niiden kanssa tulee eteen.

Piilopaikan tarpeen vähättely on se kaikista yleisin asennevamma, johon olen törmännyt. Vaikka kani ei menisi mökkiin sisälle, se silti hyppii sen päälle ja makoilee sen katolla, miksikö? Siksi koska se tykkää siitä. Sen takia, että mökki on ihmisen mielestä ruma, kallis tai turha koska kani ei mene sinne sisälle, ei poislue sitä, että kani itse käyttää mökkiä silti usein johonkin muuhun tarkoitukseen ja täten saa siitä lisää tekemistä itselleen. Itse en voi mieltää kanin olevan onnellinen tilassa, jossa ei ole mahdollisuutta ottaa yhtä askelta enempää, eikä mitään minkä päälle hypätä, mitään mitä järsiä, ei tilaa makoilla, tai tukevaa pohjaa sen tassuille. Puhumattakaan sosiaalisen kanssakäynnin puutteesta tai huonosta hygieniasta. Wc-laatikko ja ruokakippo eivät ole kanille riittäviä virikkeitä. Kani on suht. helppo eläin pitää, kunhan tarjoat sille riittävän ison ja turvallisen tilan jossa on sopiva pohjamateriaali, piilopaikka ja järsittävää. Omasta mielestäni se ei ole liian paljon vaadittu ihmiseltä. Kanit ovat uteliaita ja touhukkaita eläimiä, vaikka lepäilevätkin rauhassa suurimman osan päivästä.

Toivon, että tämän tekstin luettuaan edes joku kaninomistaja jossakin havahtuisi epäkohtiin ja tiedon puutteeseen, ja tekisi kaninsa elämästä mukavampaa.

Rentoutunut kani

Utelias kani

Hyvää Juhannusta!

Minä täällä kirjoittelen hyvillä mielin, kesälomani alkoi tänään ja huomenna aamulla lähden viettämään Juhannusta festareille Nummirockiin. Ihanaa viettää loppuviikko isossa kaveriporukassa. Olen pakkaillut jo pari viikkoa tavaroita, nyt alkaa olemaan perhosia vatsassa kun tietää että kohta lähdetään jo.

Niin ikävää kuin onkin se, että Sami ei pääse mukaan kesätöiden takia, on tässä jotain hyvääkin. Omat pupuni Pete ja Luna pääsevät tutun ihmisen hoidettavaksi Porvooseen. Ulkoaitaus on tuttu, hoitaja on tuttu, paljon tuoretta ruohoa, voikukkaa, raikasta ilmaa... Voisiko parempaa Juhannusta kaneilleen toivoa?

Toissa viikonloppuna puput saivat tutustua tähän ulkoiluaitaukseen, jottei sitten olisi stressiä kun ovat hoidossa. Hyvin ne näyttivät siellä viihtyvän, tosin Luna oli tosi vihainen jos sitä meni moikkaamaan toisten kanien hajut käsissä... Se pääsi melkein puraisemaan mua, mutta onneksi omat refleksit oli kania nopeammat. Tietääpähän, että ruokkii ja paijaa sitten tuon kaksikon ennen toisia kaneja.

Tänään huomattiin kotona vähän ikävämpi yllätys myös, Peten silmä vuotaa. Ympärys on vähän turvonnut ja punertaa, muttei rähmi kohtuuttoman paljon. Putsasin sitä varovasti pumpulipuikolla ja apteekin suolaliuoksella. Hoito-ohjeiksi sama toimenpide muutamaan kertaan päivässä. Jos pahenee huomattavasti tai ei helpotu usean päivän putsailun jälkeen, niin on pakko sitten mennä eläinlääkäriin. Itse silmä ei punoittanut kuitenkaan mistään kohtaa, joten epäilen että siihen on vaan mennyt roska. Rähmäkin oli onneksi aika tasaisen haalean väristä, eikä valkoista ja/tai paksua. Pete on luotettavimmalla mahdollisella hoitajalla, joten en usko että minun tarvitsee siitä huolia ja saan nauttia festaritunnelmasta rauhassa. Tässä pari kuvaa ulkoaitauksesta, jossa kanit asustaa loppuviikon:

Olihan siellä muutakin ihailtavaa, kuin omien pupujen ilakointi ulkoaitauksesta. Kuten taisin luvata, laittelen tähän muutaman kuvan kaninpoikasista. Kuka niitä nyt voisi muka vastustaa! Seassa on myös emojen kuvia, ja pari kuvaa poikasten isästä, Haraldista. Mitä serkumpi, mitä herkumpi... Harald ja poikasten emät ovat siis serkuksia. Toivottavasti toinenkin emoista synnyttää ensi viikon alussa, tämä on nyt toinen astutuskerta ja kaikki meni niin kuin oppikirjoissa, joten kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla tiine. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Seuraavan kerran kirjoittelenkin jo toivottavasti iloisia uutisia pikkupupuista, sekä Peten ärtyneen silmän paranemisesta. Hyvää Juhannusta kaikille, juhlikaa maltillisesti ja muistakaa hemmotella myös pupujanne! :)

Kesä on saapunut!

Meillä oli oikein mukava viime viikonloppu taas ulkoilun merkeissä. Kotiin toimme tuliaisiksi myös ison kasan tuoretta ruohoa, jotka on kuivatettu parvekkeella ja hyvin maistuu vieläkin. Viikon päästä kanit pääsee taas rälläämään! Eivät ne onneksi ihan hirmuisen paljon tunnu kärsivän sisällä olostakaan-siellä puput nytkin makoilee pitkällään rinta rinnan. Joka päivä iloloikka lentää ja rallitetaan asunnon päästä päähän. :D Pahimmat helteetkään eivät ole onneksi kuumentaneet kotiamme liikaa, eli ehkäpä tämä kesä pärjätään ilman pelkoa lämpöhalvauksestakaan.

On myös hyviä ja huonoja uutisia. Lihakanipoikue syntyi viimeinkin, mutta painotus sanalla poikue, ei poikueet. Toinen kaneista ei ollutkaan tiineenä. :D Varmistusastutuksessakin käyttäytyi aivan kuin olisi ollut tiine. Astutimme tämän kanin uudestaan viikko sitten joten toivotaan nyt parasta. Laitan tännekin vähän kuvia pikkuisista ensi viikonlopun jälkeen, ensimmäisillä on jo silmät auki. :)

Tietenkin ulkoillessa otin myös paljon kuvia kaneista. Ei siihen vaan ikinä kyllästy ja tunne, kun saat uudenlaisen tai tosi onnistuneen kuvan, on huippua. Kanien yhteistyö kuvattavana olemisessa on välillä vähän niin ja näin, nytkin kiinnosti 80% ajasta pyöriä vaan pusikossa jossa on puoli metriä korkeaa rikkakasvia... No, pääasia että kaneilla on hauskaa.

Luna

Pete

Haikara matkalla Porvooseen!

Iloisia uutisia Porvoosta; meidän lihakaniemoille on todennäköisesti syntymässä poikasia ihan hetkenä minä hyvänsä! :) Eiliset pelletit olivat jääneet osittain syömättä ja mikäli kanit tulivat tiineeksi jo 1. astutuskerrasta, on nyt 30. vrk tiineyttä menossa. En ole itse paikalla vahtimassa, mutta neuvoin antamaan kaneille kupin täyteen vettä ja ison kasan tuoretta ruohoa siltä varalta, että vedelle käy jotain.

Reilu viikko sitten tuolla kyläillessäni oli kaneilla jo isot mahat. Lihakanit ovat kuitenkin ruumiinrakenteiltaan sen verran erilaisia mihin olen tottunut, että en oikein saanut tunnusteltua kunnolla poikasia mahasta. Pesiä oli jo tällöin harjoiteltu hienosti; toiselle puolelle oli vaan viety heinät ja toiselle puolelle nypitty karvat. :D Harjoitus tekee mestarin ja tänään sainkin jo kuvat esimerkillisesti rakennetuista pesistä! Näyttäisi vieläpä karvojen värin perusteella, että nyt on kanit valinneet omat puolensa; ei ole siis enää suurta pelkoa siitä että synnyttäisivät samaan pesään. Peukut pystyyn, että saadaan monta hyvinvoivaa poikasta. :)

Hedwigin pesä

Hilman pesä

"Tööt!"

"Mammailu on rankkaa."

Välillä pitää tankata

Toivottavasti samalla reissulla olisi myös suotuisat säät; pääsisimme taas ulkoilemaan Peten ja Lunan kanssa. On todella kivaa päästää kanit vapaaksi juoksemaan isommalle alueelle. Vaikka meillä on kotona sisälläkin paljon tilaa, niin on se ulkona juokseminen silti ihan eri asia. Kaikki tuoksut, äänet, raikas ilma ja maa herkkuja pullollaan. Pienet pupujussit tulevat siitä aina niin iloiseksi, että omistajakaan ei malta odottaa turvallisia ulkoiluhetkiä pois viruksen ulottuvilta. Tässä kuvia Peten ensimmäisten vapaanaolokertojen rallituksista:

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Ehkäpä ensi kerralla voin jo antaa iloisia uutisia pikkupupuista. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin. :)

Sijaistekemistä ulkoilulle - tiipii kanille

Kaikki ovat varmaankin tietoisia RHD-epidemiasta, jonka takia pk-seudulla ei kaneja voi viedä ulos eikä niille voi kerätä tuoreruokaa ulkoota. Itse ainakin olin todella pettynyt, olisi ollut ihanaa viettää kesä niin, että kanitkin voivat nauttia siitä. Halusin hyvittää tämän kaneille jotenkin, ja antaa niille jotakin muuta tekemistä ulkoilun sijaan.

Onneksi poikaystäväni perhe asuu Porvoossa, siellä uskalsin laskea vielä kanit juoksemaan vapaana isolle, aidatulle takapihalle. Iloloikka lensi ja kun kaikki energia oli kulutettu, alkoi parhaiden tuoreiden etsintä koko pihan herkkukattauksen joukosta. Oli ihanaa nähdä kanit tyytyväisinä ja tutkimassa kaikkea uutta sekä jännittävää.

Halusin tuoda osan tästä ilosta meille kotiin ja teinkin niin; Porvoossa oli meille iso hakkuualue siivottavana ja napsin sieltä mukaan kaneille vähän tuliaisia. Pihalta tarttui mukaan myös isot kasat voikukkaa ja ruohoa.

"Tylsää!"

"Keksisitkö meille jotain tekemistä?"

Tiipii kanille - rakennusohje:

Tarvitset:

- 3-5 paksua keppiä (pituus vajaa 1m)
- rautalankaa tai muuta vahvaa narua
- kangasta

Asettele kepit lomittain nojaamaan toisiinsa, ja pujottele rautalankaa niiden yläosasta reilusti ees-taas. Narua kannattaa pyöritellä monesta eri kohdasta ja eri suunnista, jotta rungosta tulee tukeva. Kiristä narua pujotellessasi kunnolla, tässä voi olla myös toinen käsipari apuna hyödyksi.

Kun olet saanut rungon tukevaksi, asettele kangas tiipiin päälle. Jätä pieni rako yhteen väliin oviaukoksi. Jätä myös alareunasta ylimääräistä kangasta, jonka voit pujottaa tiipiin jalkojen alitse sisäpuolelle. Kääri ylimääräistä kangasta alareunassa jokaisen jalan ympärille ja pyörittele sitten vielä jalan kankaan ympärille rautalankaa. Rautalanka pitää kankaan jalkojen ympärillä paikallaan ja tukee lopulta koko telttaa. Yläreunaan jää kankaasta "häntä" jonka voit pujotella vielä oksien väliin ja vahvistaa langalla.

Valmista tuli! Nyt vain testaamaan:

"Salainen sisäänkäynti!"

"Minulleko?"

"Mitäs täältä löytyy"

Kaikesta tästä tutkimisesta ja jännityksestä tulee tietenkin nälkä. Eiväthän puoliksi kuivaneet, nahistuneet tuoreet ole sama asia kuin suoraan pihalta poimitut, mutta onpahan edes jotakin... Kanien henki menee kuitenkin etusijalle, en ikinä ottaisi sitä riskiä että omat rakkaani sairastuisivat. Hyvin näytti onneksi nämäkin maistuvan. :)

"Olisko herkkuja?"

"Nomnomnom"

Lihakanit 2

Edellinen postaukseni herättikin aika paljon kysymyksiä, jatketaan niillä nyt tässä. :) Kommentteihin voi kysellä vielä lisää, jos joku jäi askarruttamaan. Edelleen muistutan, ettei tästä aiheesta kannata lukea, jos siitä tulee pahalle tuulelle.

Miltä kani maistuu?

Kani maistuu omasta mielestäni eniten kalkkunalta. Se on vaaleaa lihaa kuten kana, mutta rakenne on paljon jämäkämpi ja siksi enemmänkin kalkkunan kaltaista. Miedon makuista lihaa on helppo maustaa monipuolisesti, siinä yksi hyvä puoli. :)

Yleinen harhaluulo on se, että lihana kani ja jänis/rusakko olisi sama asia. Jäniksen,- ja rusakonliha on itseasiassa punaista lihaa, se maistuu riistalle. Eli tosiaankin aivan eri asia, kuin kaninliha.

Onko kaninliha vaikea valmistettava?

Ei ole, mutta se vaatii kyllä aikaa. Kaninliha kypsyy nopeasti, mutta se on ehdottomasti parhaimmillaan pitkään haudutettuna esim. pataruoissa. Kaninlihan voi myös paistaa normaalisti pannulla, tai sen voi pitää kokonaisena, poistaa luut ja täyttää, sen jälkeen kääriä rullaksi. Kanimakkara on myös kuulemma herkullista, samaten maksa ja munuaiset. Olen itse kehitellyt monia erilaisia ohjeita kaninlihalle ja kaikki nämä ovat pataruokia. Haudutus kestää jopa 3-4 tuntia, mutta toisaalta haudutettavaa pataa ei tarvitse muuta kuin vahtia, ettei ala kiehumaan yli ja tarkkailla milloin liha on valmista. Pitkään haudutettu kaninliha on mielestäni herkullista, se irtoaa luusta kuin itsestään ja on todella mehevää. :) Perus ohjeeseen tulee liemeksi mehua, viiniä, olutta tai liha/kanalientä. Makua antamaan juureksia, sipulia ja tuoreita yrttejä. Sinappi toimii myös hyvänä mausteena kaninlihan kanssa.

Maistuuko kani erilaiselta iän, rodun, sukupuolen tms mukaan?

Itse en ole huomannut suurta eroa erilaisten kanien lihoissa. Iäkäs kani vaatii oman kokemukseni mukaan huomattavasti pidemmän haudutusajan, mutta siitä saa silti aivan yhtä maukasta kuin nuorestakin kanista. Seuraan kansainvälistä lihakaniryhmää Facebookissa ja siellä törmäsin kyllä hauskaan tapaukseen; joku oli unohtanut leikata hännän alueelta kaiken sukupuolielinten mukana, ja hajurauhaset oli jäänyt kiinni takajalan tyveen. Ihmetteli, että miksi yksi kohta maistui "jännälle", kunnes ryhmäläiset osasivat kertoa syyn. :D

Miten lihakania ruokitaan, vaikuttaako ruokinta lihan makuun tai laatuun?

Lihakanin ruokinta ei ole mitenkään olennaisesti erilaista, kuin lemmikkikaninkaan ruokinta. Samalla tavalla nekin syövät heinää, tuoreita ja pellettiä. Lihakanin kohdalla toki tulee tarkkailla kasvua, ja ruoan tulee sisältää tarpeeksi valkuaista sekä energiaa, että kani kasvaa. Lihava kani ei myöskään tiinehdy helposti, eli kania ei kannata syöttää lihavaksi.

Ruokinnan vaikutuksesta lihan makuun on ollut spekulointia, mutta toistaiseksi olen lukenut enemmän sellaisesta kokemuksesta, ettei ruokinnalla ole vaikutusta tähän. Toki, jos ruokit kanin pelkällä kalajauholla tms, saattaisi se vaikuttaa, mutta oletuksena on myös se ettei tällainen kani olisi järin terve, eikä välttämättä täten edes lisääntyisi ollenkaan.

Onko kani vaikea nylkeä?

En ole koskaan nylkenyt muita eläimiä, eli en oikein osaa siinä mielessä vertailla mikä olisi vaikeaa ja mikä ei. Ensimmäiset kerrat meni hitaasti, mutta tekniikka on helppo eikä siinä ole paljon mokaamisen mahdollisuuksia. Yleisin tapa nylkeä kani on siis tuppeen nylkeminen. En kirjoita tähän ohjetta nylkemiselle koska blogilla on paljon erilaisia lukijoita, mutta kiinnostuneille selkeä ohje löytyy esim. täältä, ko. teksti on muutenkin mielestäni hyvin avartavasti kirjoitettu. :) edit. Kommenteissa Eve osasikin kertoa, että kani on yksi helpoimmista eläimistä nylkeä. :)

Minkä ikäisenä kanin ovat valmiita teuraaksi?

Kanit ovat valmiita teuraaksi yleensä 3-4kk vanhana, itse suosin 4kk teurasikää, jotkut teurastavat jo 2kk vanhoja. Jos haluaa hyviä turkkeja, voi olla hyvä antaa niiden kasvaa jopa 6kk vanhaksi.

Stressaako laumatoverit kun kavereita katoaa?

Jos laumassa elämään tottunutta kania ei jätä koskaan täysin yksin asumaan, niin en usko. Tiineenä oleva kaniemo on todennäköisemmin vain helpottunut että se saa vanhat poikaset pois, ja saa rauhassa hoitaa uusia. Kani ei ajattele "voi ei mitäköhän sille nyt kävi", niillä on suht. alkukantaiset vaistot ja ne jatkavat elämäänsä vain eteenpäin. Olen kuulut lemmikkikaneista jotka masentuvat kaverin poismenon myötä, mutta se on jo aivan eri asia kuin tiineenä oleva kaniemo joka toimii vaistojensa mukaisesti, tai isossa yhdyskunnassa luonnolliseen tapaan.

Tunteeko kani kipua lopetuksen aikana?

Ei tunne, mikäli lopetus tehdään oikein. Itse käytän tainnutusjousta, joka nimensä mukaisesti tainnuttaa. Kani on siis tällöin tajuton, eikä tunne enää mitään kun veret lasketaan. Itse tainnutus tapahtuu myös niin äkkiä, ettei kani ehdi tuntemaan mitään. En ikinä haluaisi lopettaa eläintä, jos tietäisin että se sattuu.

Miten tuottoisaa kanien kasvatus on? Onko esim. yhdelle ihmiselle mahdollista tuottaa eettisesti koko vuoden lihat omalla takapihalla ja onko se kallista?

En ole tehnyt tarkkoja laskelmia, joten rahallisesta kannattavuudesta en osaa sanoa juurikaan mitään. Itse teen tätä omaksi ilokseni, mutta varmasti jos/kun tulevaisuudessa alan kasvattamaan lihakaneja enemmänkin, tulee taloudellinen puoli myös kysymykseen.

Tarvittavan lihan määrä: Kokin koulutuksen pohjalta osaan sanoa, että perus annoskoko on 150g lihaa, 150g hiilihydraattilisuketta. Todella iso annos olisi jo 200g lihaa, arvioin hieman yläkanttiin eli käytän nyt tätä 200g annoskokoa esimerkkinä.

Jos yksi ihminen syö siis 200g kaninlihaa päivässä, on se vuodessa 73 kiloa. Keskivertoinen lihakani painaa teurasikäisenä (arvioin tämän alakanttiin) 2,5 kiloa. Tästä kun miinustaa kaiken "roskan" (turkki, pää, käpälät, sisäelimet), jää jäljelle noin 50% elopainosta lihaa, jossa on luut mukana. 2,5kg kanista saat siis 1,25kg lihaa. Tämä tekee ylöspäin pyöristettynä 60 ruhoa vuodessa.

Jos kani tekee yhteen poikueeseen 6-7 poikasta (liian iso poikuekoko ei itseasiassa ole hyvä asia, poikaset saattavat kasvaa hitaammin), olisi 60 ruhoa täynnä n. 9 poikueesta. Kaniemolle voi helposti tehdä 3 poikuetta vuodessa ja antaa sille talven lepoaikaa, eli tämä tarkottaisi 3 kaniemoa, joilla 3 poikuetta vuodessa. Lisätään tähän vielä jalostukseen yksi tai kaksi kaniurosta, ei vaadi siis paljoa!

Toki kanit ovat myös eläviä eläimiä, mutkia voi tulla matkaan ja kanit kuolla, sairastua, eivät tule tiineeksi jne. Jos kaikki menisi kuitenkin niin kuin strömsössä, olisi tämä mahdollista.

Vaadittu määrä koppeja: Aloitetaan sillä periaatteella, että 3 emoa olisi samassa isossa aitauksessa, jossa ne tekisivät poikueet yhdessä. Meillä kaksi emoa teki poikueet yhdessä hyvin, mutta uskon sen johtuvan isoista tiloista ja stressittömistä olosuhteista, yhdistettynä hyviin luonteisiin ja siihen, että emät olivat sisaruksia. Tarvitaan siis 1 koppi urokselle ja 1 isompi aitaus/koppi emoille. Urospoikaset tulee erottaa naaraista viimeistään 3kk vanhana, naaraspoikaset voivat jäädä emojen luokse. Siispä 1 isompi tila erotetuille urospoikasille. Teurasikä on jo 4kk vanhana, eivätkä urokset todennäköisesti ala tappelemaan ennen tätä ikää.

Emot vähentävät imettämistä tai lopettavat sen kokonaan jo poikasten ollessa vajaa 2kk vanhoja. Emon voi astuttaa uudestaan poikasten ollessa viikon päälle 3kk. Tällöin 1kk päästä kun emo synnyttää, on sillä ollut viikko aikaa levätä rauhassa 2 muun emon kanssa ennen synnytystä, kun 4kk täyttäneet naaraspoikaset on teurastettu. Jos teet 3 poikuetta vuodessa ja emä astutetaan n. 3kk välein, on tässä 9-10kk "sykli" ja viimeisten jälkeen jää 2 talvikuukautta pahimpien pakkasten ajaksi lepoaikaa.

Eli 1 koppi urokselle, 1 iso tila emoille, ja toinen iso tila urospoikasille. Tämän yksinkertaisemmin en asiaa osaa kirjoittaa, vaikka oikoluin tekstin moneen kertaan. :D

Tämä tapa tuottaa on siis se, johon itse tähtäisin tulevaisuudessa. Jotkut tuottavat tehokkaammin, jotkut haluavat pitää emot omissa kopeissaan, jotkut teurastaa vasta 6kk vanhana, tapoja on monia. Ja aina tietenkin tulisi varautua siihen, että kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu.

Oletko koskaan katunut kanin lopetusta, tai ikävöitkö ketään lopetettua kania?

Tämä kysymys ei varsinaisesti liity lihakaneihin, niille kun ei anneta yleensä nimiä tai muuta, joka saisi kiintymään niihin syvästi. On kuitenkin yksi kani, jonka lopetus harmittaa minua edelleen, nimittäin Peten emä Puolukka. Puolukka oli minulle se kaikista rakkain, ja oli pakko tehdä raskas päätös. Vaihdoehtoina oli sen pitäminen huonoissa olosuhteissa oman jaksamattomuuteni vuoksi, tai lopettaa se silloin, kun kani oli vielä terve ja hyvinvoiva. En halunnut myydä Puolukkaa, koska en ikinä olisi antanut itselleni anteeksi jos se olisikin päätynyt huonoon kotiin. Puolukka oli myös luonteeltaan hyvin pienestä stressaava, ja vain yhteen ihmiseen täysin luottava kani. Jos saisin sen kanin nyt takaisin, niin ottaisin heti. Lopetuspäätös siis harmittaa, muttei kaduta. Joka kerta kun näen kanin joka on samanvärinen mitä Puolukka oli, sydämestä kouraisee ikävästi. Pääasia on kuitenkin, että se kani ei itse enää kärsi.