maanantai 9. joulukuuta 2013

Estehyppy harrastuksena

Jotkut ovat varmaan huomanneetkin, että blogin ulkoasun päivityksen myötä otin myös postaustoivelistan piiloon. Ei ole ollut intoa kirjoitella näistä asioista niin paljon, mutta kirjoitan toki toivotuimmat postaukset alta pois. Nyt kirjoitan estehypystä harrastuksena, miksi valitsin juuri tämän harrastuksen, mikä siinä kiehtoo ja mistä saan innostusta harrastamiseen.

Oma harrastukseni alkoi kuten monella muullakin - ensin käy muutamissa kisoissa, sitten yhä useammissa, pikkuhiljaa kisakärpänen puraisee. Ihmiset ovat mukavia, kisoissa viihtyy kuin kotonaan. Pitäähän sitä hankkia myös estesukuisia itselle, pikkuhiljaa tulee hankittua entistä enemmän estepainotteisista suvuista olevia risteytyksiä. Joskus aloitetaan kasvattamistakin.

© Veera Semi
Ensimmäiset kanini olivat Veera ja Pöpö, kuten moni varmasti jo tietääkin. Näiden kanien kanssa saimme ensikosketuksemme estehyppyyn. Minut kutsuttiin Palojoelle epävirallisiin kisoihin, menestystä ei ollut järin paljon, mutta juuri näissä kisoissa tapasin ne henkilöt, joiden kautta hankin seuraavat kanini ja tutustuin lähemmin harrastukseen. Ilmapiiri oli mahtava.

Harjoittelimme myös kotona välillä, esteinä toimi lähinnä neulepuikoista teipatut ja pahvista taitellut puomit, kiinnitettynä milloin mihinkin. Ensimmäiset kunnolliset esteeni sain äitini työpaikalta "pajasta" tilaamalla.




Seuraavat kisat, joissa käytiin, olivatkin PetExpossa 2012. Siellä tutustuin Nastikseen paremmin ja ihailin hänen kanejaan useaan otteeseen. Eniten tykästyin Vimpulaan ja minut suurinpiirtein pakotettiinkin hypyttämään sitä. Oli todella jännää hypyttää itselle vierasta kania ison yleisön edessä, mutta se sujuikin yllättävän hyvin. Asiat johtivat lopulta siihen, että sunnuntaina meille tuli "hoitoon" kani, vaikka olihan Vimpula tullut meille jäädäkseen. Vimpulan kanssa käytiin parissa kisassa kesällä 2012, menestystä tuli kohtalaisesti. Olin myös jo tällöin varannut itselleni uuden kanin Janetelta, poikasten syntymää oli odotettu kuin kuuta nousevaa ja enää oli jäljellä vain odotus siitä, että saa pienen karvapallon vihdoinkin kotiin.

Puolukan kanssa lähti kisat sujumaan todella hyvin, klassaukset saatiin joka kisasta ja pian oltiinkin jo keskivaikeassa. Keskivaikeassa luokassa olikin jo hieman hankaluuksia, Puolukan jatkuvan kiimailun sekä jännityksen vuoksi. Tällä hetkellä kisaamme helpossa ulkopuolisena sekä satunnaisesti keskivaikeassa.

Puolukalle hankin kaveriksi kääpiöjäniksen, Käpy-Escon. Escon kanssa kisattiin kesä 2013 jopa keskivaikeassa, kunnes hän kohtasi loppunsa vaikean luonteensa takia, joka todennäköisesti johtui kipuilusta.

Ensimmäisiä kisoja Vimpulan kanssa © Iida/Aino
Pikku makkara kotona
Viimeisiä helpon kisoja © Maija Suni
Esco hyppimässä keskivaikeaa © Veera Semi

Vuosi 2013 starttasikin hienosti estehypyn saralta. Omat kanini eivät olleet niin hyviä aktiiviseen harrastamiseen, joten varasin Miialta ensimmäisen esteristeytykseni. Isä oli Ruotsista saakka ja odotukset olivat totta kai korkealla. Enkä ole joutunut pettymään. Kaneliin rakastuin ensi silmäyksellä, ei meille pitänyt tulla lisää kaneja mutta sen ihana raitapeppu vei sydämeni mennessään. Kanelin kanssa ollaan menestytty hienosti, yksi klassaus löytyy jo keskivaikeastakin. Muutenkin tämä herra on luonteeltaan täyttä kultaa.

Vuonna 2013 aloitin myös kasvattamisen pienimuotoisesti. Moni oli ehdottanut minulle sitä, että tekisin Puolukalla poikaset. Olin ajatusta vastaan täysin, mutta sen aina vaan jatkuvat kiimat saivat minut muuttamaan mieleni, oli myös kutkuttava ajatus saada kaikista rakkaimmalle kanilleen suvunjatkoa. Löysinkin sopivan uroksen pian. Ikävä kyllä tämä ei onnistunut saamaan Puolukkaa tiineeksi, joten uroksen vaihto tuli eteen. Tälle urokselle Puolukka tulikin kantavaksi jo heti ensimmäisenä iltana.

Poikueen kasvattaminen oli hieno kokemus ja ensi vuonna meille syntyykin parhaimmillaan jopa 2 poikuetta.

Tänä vuonna kävin joka ikisessä kisassa minne vain suinkin pääsin kulkemaan. Nyt on hyvä pitää talvilepoa hyppelystä ja jatkaa ensi vuonna uusilla eväillä! On uskomattoman jännittävää ajatella sitä, mitä kaikkea ensi vuosi voikaan tuoda meille tullessaan.

© Caro/Saga
© Caro/Saga



No eihän se, että kanit pomppii esteitä hienosti, ole todellakaan ainoa asia jonka takia tätä harrastan. Se sisältää niin paljon asioita, että on todella vaikea sanoa vain yhtä parasta asiaa koko harrastamisesta. Yläpäässä listalla on kuitenkin ystävät. Olen saanut uskomattoman paljon uusia ystäviä tämän harrastamisen kautta ja se on todella mukavaa, että voin jakaa näitä asioita heidän kanssaan, niin hyviä kuin huonojakin.

Muita asioita, joista nautin pupuharrastuksessa ylipäätään on se menestyksen tunne, valokuvaaminen ja ehdottomasti myös tämän blogin pitäminen.

Mikäli olet miettinyt harrastuksen aloittamista, voin suositella sitä sinulle lämpimästi. Kuten joka harrastuksessa, löytyy tästäkin ne huonot puolensa, mutta ehdottomasti hyvät puolet peittoavat huonot! Tervetuloa kokeilemaan ja jos näet minua kisoissa, saa aina tulla nykäisemään hihasta (okei, ehkä ei kesken kisasuorituksen mutta muuten). :)

8 kommenttia:

  1. Voivoi kuules kun tais kisakärpänen ehtiä purasta täälläkin :D Ens vuonna kaikki kisat kolutaan läpi, joihin kyyti vaan onnistuu haha! Saa nähä tuleeko perheenlisäystäkin, who knows (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla että teilläkin on suunnitelmia! :) Ihanaa kun pitäis loppukesästä olla mulla jo ajokorttikin, sitten on naurettavan helppoa käydä kisaamassa.

      Poista
  2. Tää oli tosi kiva! miulla aktiivinen kisaaminen alkoi, kun Dougie muutti taloon. Kaneli on aivan yli söpö:3(ei sillä ettei muutkin ois:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun tykkäsit! Kaneli on kyllä aikamoinen hurmuri :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Kiitoksethan näistä kuuluvat niitten kuvaajille, kiitos siis heille.. :)

      Poista