keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Luna

Blogin kirjottelu alkaa hitaasti mutta varmasti, 1,5v tauon jälkeen 2kk kirjoitustaukoa tuntuu aika pieneltä. Nyt olis inspiraatiota vaikka ja mihin, toivottavasti täällä nähdään pian ulkoasun muutosta sekä aktiivisempaa postailua. Loogista on jatkaa nyt Peten esittelyn jälkeen esittelemällä toinen kanini Luna. :)

Nimi: Luna
Sukupuoli: naaras
Rotu: belgianjänis
Syntynyt: kesä 2014
Väri: valkoinen ps



Ongelmia

Luna tuli meille vasta muutama kuukausi sitten, ja alku ei ollut tämän pupun kanssa ihan ruusuista. Belgianjäniksillä on tempperamenttia, mutta en olisi ikinä arvannut että sitä löytyy ihan näin paljon. Tämän kanin kohdalla minun piti palauttaa mieleeni kanin elekielen tulkitseminen, ja kanin oman tahdon kunnioittaminen. Olin ihan liian tottunut Peten kanssa siihen, että kania saa koskea koska vain, minne vain, miten vain. Ongelmat alkoivat kun Luna ei ottanut kovin hyvällä käden laittamista häkkiin. Tottakai ensimmäinen reaktioni oli kieltää kania, mikä oli virhe. Oikea lähestymistapa on tämän kanin kohdalla se, että sitä kunnioitetaan yksilönä ja tuntevana eläimenä. Lopulta kun tätä ajattelee, on itse asiassa aika ihanaa että on oman tahdon omaava kani. Kun opimme lukemaan toinen toistamme, elämä helpottui kummasti ja reviirin puolustus on enää lähinnä vain muistona menneestä.

Toinen ongelma Lunan kanssa tuli myös reviiritietoisuuteen liittyen, nimittäin se alkoi Porvoossa vietetyn viikonlopun (anoppilassa) jälkeen ihan yhtäkkiä pissimään pieniä lätäköitä sinnetänne. Liruja tuli jopa yli kymmenen kertaa päivässä muutaman tunnin vapaanaolon aikana. Sängylle, matolle, sängyn alle... Olin todella huolissani tästä äkillisestä muutoksesta ja kiikutinkin Lunan lääkäriin tarkistettavaksi. Olin varma, että kyseessä on pissatulehdus koska lätäköt olivat niin pieniä ja kani pissasi pahimmillaan viiden minuutin välein. 150e köyhempänä poistuimme lääkäriltä, tulos: ei pissatulehdusta. Lisää laskuja siis tiedossa steriloinnin merkeissä, jippii.



Sterilointi

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Käytin Lunan steriloitavana; leikkaus sujui hyvin ja kani toipui äkkiä. Vielä on jäljellä pienet lyhytkarvaiset läntit tassuissa ja masussa, mutta kani ei ainakaan vaikuta järin traumatisoituneelta kokemuksesta. Luna oli todella uneliaan oloinen ekat pari päivää, mutta kipulääke helpotti oloa varmasti. Onneksi ruoka maistui heti!

Käytös onkin nyt muuttunut parempaan päin. Pissit tahtoo edelleen osua välillä väärään paikkaan, mutta luonne on selvästi tasoittunut. Leikkauksesta on vasta 1kk aikaa, eli toivottavasti muutos jatkuu vielä vähän parempaan päin. Olen muuttamassa kanien asumisjärjestelyjä niin, että niillä olisi iso aitaus ja täten ei vapaanaoloajasta tarvitsisi murehtia niin paljon. On sitten varmasti kaikille mukavampaa, ettei tarvitse vahtia kaneja niiden jaloitellessa kuin hai laivaa. :)




Miksi juuri belgianjänis?


Niin... miksi päätin nähdä todella ison vaivan juuri tämän kanin tähden? Olen vaan valitettavasti sellainen ihminen, että kun teen jotain niin teen sen kunnolla.

Ensimmäinen kaveriehdokas Petelle oli itseasiassa haettu Ruotsista asti: halusin rex-turkkisen kirjavan sinisilmän. Odotin monta kuukautta suomalaisen kasvattajan kania tiinehtyväksi, mutta lopulta oli aika laajentaa etsintää Suomen rajojen ulkopuolelle. Löysin pian sopivan kanin, jolle halusin tarjota sen arvoisen eläkekodin. Lussan oli jo 5-vuotias, mutta hyvässä yleiskunnossa. Hain kanin Suomeen, ja ihastuin siihen heti. Ikinä ei saisi kiintyä pieneen eläimeen liikaa liian äkkiä, sillä meille kävi kuitenkin se pahin mahdollinen eli pasteurella. Lussanin räkiminen alkoi jo laivamatkalla Suomeen, joten laitoin sen eristyksiin keittiöön. Usean päivän antibiootti ei auttanut, räkiminen paheni vain entisestään eli piti tehdä raskas päätös kanin lopettamisesta. Lopetus oli kuitenkin oikea ratkaisu, sillä kania avatessa siltä löytyi pasteurellan aiheuttama viinirypäleen kokoinen paise toisesta munasarjasta. En tiedä aiheuttiko se vielä kipuja, mutta pian niitä olisi varmasti ollut.

Sydän syrjällään piti kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa etsintää. Pete on niin sosiaalinen kani, että se todellakin tarvitsi kaverin. Kastraatiostakin oli kulunut jo yli 4 kuukautta. Toinen vaihtoehto tämän rex-turkkisen ihanuuden lisäksi oli valkoinen punasilmäinen belgianjänis, tällainen ja Lussan oli sellaiset kaksi kania mistä olin aina haaveillut. Laitoinkin siis suoraan viestiä ihmiselle, jolta tiesin löytyvän sellainen kani, mitä etsin. Kuinka ollakaan, yksi riitti myytäväksi asti. Siispä pakkaamaan autoa ja ajamaan. Seinäjoelle asti. 10 tuntia yhteensä. Oliko sen arvoista? Alun ongelmien aikana mietin, että mihin sitä on ryhdytty, mutta enää ei kaduta ollenkaan.

Voin kaikista meidän ongelmista huolimatta suositella belgianjänistä lemmikkikanina; Luna on todella huomionkipeä. Koko tämän postauksenkin tekemisen ajan se on ollut tuossa jaloissa pyörimässä, katsoo söpöillä punasilmillään niin pitkään että paijaat edes vähäsen. Tämä kani on niin iso persoona, että se kietoo päivä päivältä vain enemmän pienten valkeiden tassujensa ympärille. :)

Ensimmäisessä kuvassa Lussan, toisessa Luna ulkoilemassa viime viikonloppuna:


1 kommentti:

  1. Tässä vaan mietin että sopisiko Belgianjänis ensikaniksi/kaneiksi?

    VastaaPoista