Pöpön kanssa alettiin sitten harjoittelemaan välittömästi, ja neiti meni niin hienosti, että olin ihan pakahtua ylpeydestä! <3 tunnin harjoittelun jälkeen meni jo n.30cm korkeutta ja pituutta samassa esteessä :)) Ei vois paremmin enää toivoakaan. Veera ei tykännyt ollenkaan, jähmettyi paikoilleen, murisi mulle ja yritti vielä näykkäistäkin kädestäni kun vähän tuuppasin pyllystä että hyppäisi. Siihen loppui sitten Veeran esteura, en tahdo toista pakottaa jos ei kerran tahdo :) Vielä on mietinnässä, että otetaanko Veeraa treeneihin enää mukaan. Säälittäisi jättää toinen yksin kotiin, tosin mitä se siellä kisassakaan tekisi, olisi vain boksissa kyhjötämässä.
Meillä on nyt myös hoidossa kahden viikon ajan 7kk ikäinen hermupoika, väriltään luonnonharmaa perhonen (en tiedä onko puhdas, papereita ei ainakaan ole), ja hän on varsinainen hurmuri :) Käsiteltäessä kyllä oikea rimpula, tällä hetkellä hänen ansiostaan omistan oikeassa kämmenselässä 7cm pitkän haavan, ja rinnassa kivat raapimisjäljet. Olipas mukavaa tarjoilla koulussa asiakkaille, moni katsoi mun kättä vähän turhan pitkään.. :D Muuten tämä hoitopupu on oikea unelma, rakastaa silityksiä ja viihtyy ihmisen luona, ei lainkaan arka. :) Käytin häntä myös ensimmäisen kerran ikinä ulkona, parvekkeella vain tosin, ja ihan pienellä pakkasella. Oli todella utelias :) Kokeiltiin myös esteitä, mutta toinen oli niin väsynyt ettei meinannut silmät pysyä auki, joten vein pojan omaan huoneeseensa, sai nukkua rauhassa. :)
Kuitenkin, kun tuollaista rimpulaa "pääsee" käsittelemään, niin omia pupuja syliteltäessä tulee vaan niiiiin helpottunut fiilis, että omat rakkaani ovat nätisti sylissä. :) Tuntuu niin omituiselta kamalan rimpuilijan jälkeen saada syliin silkinpehmeä, löllö karvakasa :) Ei haittaa sitten ollenkaan, että omat pupuni ovat arkoja, kun vaihtoehtona on tuollainen rimpula.. :D Todella mukavaa muutenkin, että saa näitä pupuja hoitoon, saan kokemusta erilaisista kaneista. Tässä kaikki tällä kertaa, Siiri kiittää ja kuittaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti