keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Seelan seikkailut

Tukkapupu Seela on ollut nyt meillä muutaman päivän, ja kotiutuminen on pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin. Pari mutkaa matkassa on ollut, mutta nyt on kaikki hyvin. Seelahan on ollut siis hiukan huonoissa olosuhteissa ilm. aiemmassa kodissaan (ei kuitenkaan siis tällä, jolta kanin sain lainaan) ja aikamoinen takkukasa taisi tulla takaisin. Takut olivat hienosti selvitetty/trimmattu kun pupu tuli meille, joten sitä hätää ei ollut. Silmistä toinen molemmat hiukan märki, toinen enemmän, ja täältä bongasinkin hiukan syvemmältä luomen uumenista aika ison heinä/karvaköntin... Silmätippoja ollaan laitettu pupulle nyt vähintään aamuin-illoin, ja nyt silmä näytti jo hyvältä. Aamulla oli ripulia mutta sekin on nyt kurissa heinäkuurin ja tehobaktin avulla. Voi olla, että on ollut melkoisen stressaavaa aikaa pupulle tämä kodista toiseen reissaaminen, nyt saa onneksi olla meillä ihan rauhassa.

Luonteeltaan Seela on osoittatunut varsin uteliaaksi, innokkaaksi, ihmisestä kiinnostuneeksi pikku pupuksi. Aiemmista elinolosuhteista johtuen äkilliset liikkeet ja äänet jännittävät vielä. Paijausta ei aluksi juuri sallittu (liekö ollut mielessä, et aikoisin vain jotain pahaa) mutta nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että paijaukset ovat sittenkin ihan turvallinen juttu. Kylkiin tai huuliin ei saa vielä mielellään häntä koskea ellei ole ihan pakko, tai muuten tulee kääpiöjänismäistä örinää. Ei kyllä tullut Escoa ikävä näitä urputuksia kuunnellessa :D

Muilla pupuilla kaikki ok, tavallista arkea elellään. Piti ulkoilla tänään joittenkin kanssa, mutta se vähän jäi autokoulun, päiväunien ja heinänhakureissun takia. Ja pakko sanoa, että kyllä on muuten todella hyvää heinää! Tasalaatuista, todella kortista mutta samalla ihanan pehmoista kädelle :) Edellinen heinä oli todella vaihtelevan laatuista, yksittäisessä paalissakin oli kaikkea pehmoisesta niittykukka/ruohosutkusta todella kortiseen ja kivikovaan heinään. Kyllä nyt siis kelpaa :)

Tässä parit kuvat Seelasta, olen pitänyt sitä nyt sängyllä aina välillä sosiaalistumassa meikäläiseen ja tottumassa maailman menoon. Kuvissa Seelan toinen silmä (se, jossa ei ole mustaa) voi näyttää aika hurjalta, se roska oli tuolloin juuri otettu pois. Karvoja on myös leikelty silmien edestä, joten tämä leijona on melkoisen tuunattu versio!


Ehkä paras kuva, kun ne silmät eivät näy... :D
Tökitään boksia ja ollaan varuillaan
Makkaraeläin katselee epäileväisesti
Ja tässä leikitään kääpiöjänistä

16 kommenttia:

  1. Herranjestas miten suloinen karvapallo <3

    VastaaPoista
  2. Onpas hän suloinen! ihana karvakasa! :3

    VastaaPoista
  3. Onpas Seela hienon värinen! Ja nuo silmät!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan älytöntä et monen vuoden haaveilun jälkeen meillä vihdoin on sinisilmä 8)

      Poista
    2. Toivottavasti periytyisivät monelle poikasellekin! ;)

      Poista
  4. Todella kauniin värinen ja suloinen! <3

    VastaaPoista
  5. Siinäpä on todella nätti pupu! :)
    Tulee kyllä varmaan hauskan näköisiä poikasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee, ja uskon tänhetkisen luonteen perusteella, et Keijo pääsis isäksi niin tulis kivoja propellikorviakin! :D

      Poista
  6. Odotan todella paljon miltä poikaset tulevat näyttämään! :)
    Ja sinisilmäinen, ai että, nyt kelpaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muutkin kuin minä odottavat innolla! :)

      Poista
  7. Todella ihanan näköinen karvakasa! ♥
    Ihastuin heti noihin ihaniin sinisiin silmiin. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, siniset silmät on kyllä niin upeat :)

      Poista