perjantai 3. tammikuuta 2014

Tattoo

Kuinka pitkälle voi kanihulluus mennä.. No niin pitkälle, että haluat pupun kulkevan aina mukanasi. Jos ei oikea pupu, niin ainakin kuva sellaisesta. Olen halunnut tatuointia jo 13-vuotiaasta alkaen, välillä enemmän, välillä vähemmän. Aina se kuitenkin on ollut mielessä. Suunnitelmat olivat alkujaan lähinnä persoonatonta viivakoodia ja pesumerkkejä (pesumerkit kuvastavat huumorintajuani kyllä hyvin), pikkuhiljaa kun olen aikuistunut niin tietyt asiat vakiintuu omassa elämässä niiksi tärkeimmiksi. Vaikka joskus en enää kaneja harrastaisikaan, mikä on kyllä hyvin epätodennäköistä, ovat nämä muistot minulle rakkaita nyt ja tulevat varmasti aina olemaan.

Halusin tatuoinnin olevan näkyvällä paikkaa, koska periaatteessa ei ole niin paljon iloakaan tatuoinnista jota ei saa itse nähdä. Tatuointi on kuitenkin kaunis ja asiallinen, joten sellaista mielellään pitääkin esillä. Ja kun sen ekan leiman hankkii, halutaan usein toinen, kolmas, neljäs.. Kun se ihka ensimmäinen on kaunis, huolella tehty ja esillä, malttaa ehkä hiukan odottaa seuraavien hankkimista. Ehkä.

Ensimmäinen idea oli hankkia ihan tavallinen siluetti, mutta mietin että kyllä jotain persoonallisempaa pitäisi nyt keksiä, kuin vain tylsä musta kökkäre. Ajattelin vain ääriviivoja, mutta tällöin tatuointi olisi edelleen tylsä. Tuli idea koukeroista koristeeksi ja mieleeni tulikin Ruohometsän kansan (elokuva) kanijumala El-Ahrairah. Sovelsin ideaani ja estekanin hyppyasentoa kuvaan tästä hahmosta yhdessä tatuoijan kanssa. Saimme todella kauniin kuvan aikaiseksi, johon olen enemmänkin kuin tyytyväinen! :)

Tyypillinen kysymys tässä vaiheessa olisi varmaan "sattuiko?". Ei sattunut, ainakaan paljoa. Minulla on aina ollut aika korkea kipukynnys, lapsesta asti on remuttu siellä sun täällä, ojanpohjat ja pöpeliköt on koluttu sekä kotiin on kävelty monta kertaa itkuisena veristen polvien kera. En jaksa välittää pienestä kivusta. Enemmän tatuoiminen tuntui, kuin olisi kaatanut vahvaa desinfioimisainetta avohaavaan (tästä on kyllä liikaakin kokemusta). Eli ei lainkaan paha.

"Meinaatko hankkia lisää?" Kyllä meinaan. Kaksi on jo valmiiksi suunniteltuna, ne nyt ainakin. Toinen tulee ulottumaan jalkapöydästä pohkeen/säären yläosaan asti, se koostuu kain jalanjäljistä, kahdesta kanista ja valtavasta porkkanasta. :) Toinen on myös saanut inspiraationsa elokuvasta josta tämä tämänhetkinenkin, vaikkakin ensin vain alitajuntaisesti. Yläselkään aamukasteinen ja usvainen kukkaniitty, jossa kirmaa kanin henki :) Olen aina enemmän-vähemmän uskonut henkisiin asioihin ja tämä joskus tulkoot kunnianosoituksena kaikille edesmenneille kaneilleni.

Mitä mieltä olette? Onko teillä tatuointeja, jos kyllä niin onko kaniaiheisia tai oletteko harkinneet sellaista?

Tatuoinnin otin Von Sin Tattoo Klaukkalassa. En voi muuta kuin suositella. :)


6 kommenttia:

  1. ihana tatuointi<3 mä haluun isona kasvattaa koiria ja loukkaantuneita metsäneläimiä, ja oon aina halunnut nilkkaan tassu tatuoinnin :)

    VastaaPoista
  2. Ompas hieno! Sattuiko paljonkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuohon kirjoitinkin: "Tyypillinen kysymys tässä vaiheessa olisi varmaan "sattuiko?". Ei sattunut, ainakaan paljoa. Minulla on aina ollut aika korkea kipukynnys, lapsesta asti on remuttu siellä sun täällä, ojanpohjat ja pöpeliköt on koluttu sekä kotiin on kävelty monta kertaa itkuisena veristen polvien kera. En jaksa välittää pienestä kivusta. Enemmän tatuoiminen tuntui, kuin olisi kaatanut vahvaa desinfioimisainetta avohaavaan (tästä on kyllä liikaakin kokemusta). Eli ei lainkaan paha." :)

      Poista