keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Estehyppy ja esteristeytysten jalostus, osa 2

Tässä postauksessa käsittelen hyvinkin usein kiisteltyä aihetta ja se koskee siispä esteristeytysten jalostamista. Samaan syssyyn kerron hieman mielipiteitäni siitä, että mistä tiedät haluaako kanisi hyppiä, onko se liian vanha hyppimään, mitä asialle voi tehdä jne.

Minkälainen kani on hyvä estekani?

Tähän kysymykseen on aika hankala vastata mitään yhtä tiettyä vastausta. Jokainen kani on hyvä varmasti jossain, sama pätee estekaneihin. Kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia. Yksi on liian pieni, toinen on iso ja kömpelö, toinen pudottaa aina pystyesteet, joku ei osaa ottaa vauhtia, joku ei tykkää koskettamisesta, joku on liian innokas, joku liian hidas.. Näitä voisi luetella loputtomiin. Ei ole olemassakaan sellaista kuin täydellinen estekani, siis sellainen joka ei ikinä mokaa missään, tekee kaiken täydellisesti ja nopeasti. Estekaneja on varmasti yhtä monta erilaista kuin omistajaakin, varmaan enemmänkin.

Rotukani


Risteytyskani


Vanha kani

Pieni kani

Jättikani

Esteristeytys

Esteristeytys













Miten voi sanoa poikasesta, tuleeko siitä hyvä hyppijä?



Estekanien jalostamisesta minulla ei edes ole vielä niin paljon kokemusta, että oman kokemuksen pohjalta voisin tätä kirjoittaa. Mutta sen verran mitä muiden kanssa olen keskustellut ja katsellut sivusta, niin osaan sanoa jo jotain. Nuoressa kanissa potentiaalia esteille voi olla todella vaikea määrittää, vaikka kani olisi upean luonteinen, sukuinen ja kroppainen voi se silti kieltäytyä hyppimisestä, kun taas eläinkaupasta haettu pikkiriikkinen pullamössöpupu voi hyppiä hyvinkin innokkaasti esteitä. Jostakin on kuitenkin pakko kyetä päättelemään, että mitkä jätät kotiin ja mitkä et. On myös hyvä osata suositella ostajille juuri heille sopivaa pupua luonteen perusteella jo nuorella iällä.

Omien havaintojeni mukaan yleensä esteristeytyksistä jätetään kotiin ne kanit, jotka tuntuvat olevan lojaaleimpia ihmisille, siis sellaisia jotka ovat kiinnostuneita ja uteliaita ihmisen seurasta, tätä voisi ehkä jopa kutsua jonkinlaiseksi miellyttämisen haluksi. Lisäksi kanin on hyvä olla rohkea ja reipas, sekä utelias uutta kohtaan. Kani, joka haluaa vain touhuta omiaan ja menee ihmistä karkuun sekä jännittää uusia tilanteita, ei ole varmasti yhtä potentiaalinen estekaniksi kuin kani, joka on ensimmäisenä ovella vastassa odottamassa huomiota tai katsomassa uteliaana, että mitä nyt tapahtuu.

Jos kasvattaa siinä sivussa jollakin muullakin tavoitteella kuten tietynlaista turkkia tai väriä, on nämä seikat helpottamassa (tai vaikeuttamassa) valintaa siitä, kenet jättää kotiin. Itse aion panostaa vain ja ainoastaan estepuoleen, väreillä ei ole niin paljon merkitystä minulle ainakaan tässä vaiheessa.

Esteristeytyksiä © Maija Suni
Esteristeytyksiä © Maija Suni
Esteristeytyksiä © Maija Suni


Miten valitaan esteristeytysten kasvatukseen käytettävät kanit?


Tietenkin jokainen täysjärkinen kasvattaja, kasvatti sitten rotukaneja tai esteristeytyksiä, pitää huolen siitä että kanit ovat terveitä, ne eivät saa kantaa esim. hammasvikaa. Hammasvikaiset suvut karsitaan jalostuksesta pois ja jatketaan vain terveitä sukuja eteenpäin, itse jouduin tekemään valitettavasti näin Puolukan kohdalla. Sukua on hyvä olla tiedossa useampia sukupolvia, vaikka ainahan on jostain pakko ottaa kokonaan uutta sukua kasvatukseen, tämä onkin aina arpapeliä sitten että onko siellä takana vikoja vaiko eikö. Puolukan sukua ei ollut tiedossa kuin yksi sukupolvi taaksepäin ja huono onni vain sattui osumaan kohdalleni.

Muita tärkeitä asioita ovat hyvät emo-ominaisuudet sekä lemmikkikelpoinen luonne. Kukaan ei halua löytää kanin pesää täynnä syötyjä poikasia, tai poikasta paleltumasta ja siinä mietitään päänsä puhki että uskaltaako koskea poikaseen vai hylkääkö emo sen sitten. Kukaan ei myöskään halua saada kanilta hampaasta joka kerta kun sitä lähestyy. Estekanien jalostuksessa tämä karsiutuu toki liki automaattisesti pois, koska harva ihmistä kohtaan todella aggressiivinen kani on yhtä hyvä esteillä kuin lempeäluonteinen, miellyttämisenhaluinen kani.

Muita esteristeytykselle toivottavia ominaisuuksia ovat mm. oikea koko. Pienet kanit voivat pärjätä isommissa luokissa mutta liian moni pieni kani ei pärjää ja tulee pahimmillaan jopa haavereita. Sopiva koko esteristeytykselle on mielestäni 2 kilosta ylöspäin, kuitenkin maksimissaan n. 3,5kg koska iso koko tuo usein mukanaan myös kömpelyyttä. Tämän lisäksi pitkänmallinen kroppa on eduksi, "sporttisen" mallinen kani ylittää usein esteet paremmin kuin pieni ja lyhyt. Poikkeuksiakin löytyy tähän, esimerkiksi tyypillinen ruotsalainen estekani  on usein luppakorvainen, suuri ja muutenkin kääpiöluppamainen. Itse hain Ruotsista kolme esteristeytystä, kaikki luppakorvaisia, yhdellä ihan lyhyt klupan vartalo, toisella todella pitkä kroppa ja kolmannella siitä välistä. Tässä päästään taas siihen, että estekaneja on erilaisia.

Hyvän kokoinen esteristeytys

Pieni,  mutta hyvän luonteinen esteristeytys


Kauniin värinen esteristeytys







Kanini on oikean kokoinen, luonteinen ja terve, onko se hyvä esteristeytysten jalostukseen?


Pitää muistaa kuitenkin se, että esteristeytys ei ole esteristeytys, mikäli ei ole oikeasti selvää, että ne kanit osaavat hyppiä esteitä. Toisaalta taas, esteristeytys voi hyvin olla poikueesta, jossa emä hyppii hyvin esteitä, isä ei hypi mutta isä on itse esteristeytys ja sen useat sisarukset sekä koko suku hyppii/on hyppinyt hyvin. Isä kantaa näitä samoja geenejä ja ne periytyvät hyvin todennäköisesti myös eteenpäin.

Se, että mistä yhdistelmästä tullut kani on esteristeytys ja mikä ei ole, on kuitenkin aika veteen piirretty viiva. On turhaa lähteä kiistelemään siitä, että onko joku x kani nyt esteristeytys vai ei, jos asia ei ole ihan selvä.

"Kanini hyppää sohvalle ja 60cm korkealle tasolle koko ajan, ja iskä hyppii keskivaikeeta 2-3 virheellä, nää on esteristeytyksiä". Tällaiset ovat aikalailla vain urbaani legendoja. En ole törmännyt yhteenkään, joka oikeasti mainostaisi tuon tyyppisiä yhdistelmiä oikeina esteristeytyksinä. Toivottavasti en törmääkään. Maalaisjärjen käyttö on sallittua yhdistelmien tekemisessä. Jos kanilla ei ole yksikään sukulainen estekani, tulee kanin itse hyppiä hyvin jotta sen ja toisen hyvän hyppijän yhdistelmää voi kutsua esteristeytykseksi. Jos kani on potentiaalinen hyppijä muttei ole vielä ehtinyt klassautumaan pitkälle, voi tästä takeena puolestaan olla suvusta löytyvät hyvät hyppijät.

Myöskään kotona hyppiminen ei takaa sitä, ettäkö kani hyppisi kisoissa hyvin. Oikeissa kilpailuissa on pätevät tuomarit ja sääntöjen mukaiset esteradat, se on siispä aivan eri asia että kani menestyy oikeissa kisoissa, kuin että kanista on netissä parin minuutin video johon on koottu parhaat hypyt kotona treenaamisesta. Esteristeytyksiä jalostetaan sitä varten, että ne menestyvät virallisissa kisoissa, ei sen takia että ne hyppisivät vain kotona sohvalle ja kolmen esteen jonoa kaksi kertaa vuodessa hyvin.

Tässä pari videota Kanelista treenaamassa kotona, näillä voi olla paljon viihteellistä arvoa mutta ne eivät tee kanista esteristeytystä vaan se, mikä suku on takana. Ne eivät myöskään kerro siitä mitään, että miten kani menestyy oikeissa kisoissa, koska siellä tilanne on aivan eri.





Kasvattajanimi

Moni ihminen varmasti haaveilee kasvattajanimestä, mutta sitä ei joko uskalleta ottaa käyttöön tai ei koeta tarpeelliseksi. Suomessa ei esteristeytysten kasvattajanimiä hyväksy mikään yhdistys, joten kasv. nimen voi ottaa käyttöön periaatteessa kuka vain, omaan harkintaansa perustuen. Kasvattajanimestä voi olla paljonkin hyötyä mikäli kasvattaa/alkaa kasvattamaan esteristeytyksiä tosissaan. Tämä helpottaa nimen saamista ihmisten tietoisuuteen, onhan se hyvä että löytyy helposti tietyllä nimellä kaikki yhden ihmisen aikaansaannokset.

Onko nimen käyttöön ottaminen sitten tarpeellista vai ei, tähän osaa jokainen vastata parhaiten itse. Oma mielipiteeni on, että mikäli kasvatat esteristeytyksiä tosissaan, ja se päätavoitteena kasvatustyössä, poikueita tulee tasaiseen tahtiin (esim. väh. kerran-kaksi vuodessa) niin miksei. Toisaalta, jos poikueet ovat vain hiukan estepainotteisia ja niitä tulee harvemmin, yksi silloin toinen tällöin, niin nimen ottaminen käyttöön ei ehkä ole niin kannattavaa.

Mistä tiedän, kannattaako kania enää hypyttää?

Tämäkin on asia, joka jakaa mielipiteet ja monelle arka paikka. Omistaja itse tuntee parhaiten kaninsa ja omistajan tehtävä on osata tulkita kania, että milloin luokka on sille liian vaikea tai ikä alkaa painaa, tai jos kani ei ylipäätään tykkää hyppimisestä. Myönnän että usein näkee kaneja radoilla joiden ei minun mielestä pitäisi kisata ainakaan siinä luokassa, tämä on joskus ikävä näky. On kuitenkin hankala arvioida täysin toisen omistamaa kania, mutta toisaalta itse usein sokeutuu sille tilanteelle ja tällöin on parasta, kun on niitä kanssaharrastajia jotka herättävät todellisuuteen.

Jos kani rymistelee isoimman osan esteistä nurin ja kaatuilee jo vaarallisen näköisesti jokaisessa kisassa, tarkoittaa se jo silloin sitä, että kannattaa miettiä asiaa kanin kannalta. Onko kanin mukavempi kisata luokassa jossa se pärjää, vaiko hyppiä sille liian vaikeassa luokassa? Kaniin voi myös sattua todella pahasti mikäli sitä hypytetään luokassa, jossa se ei pärjää. Esimerkiksi todella moni pienenpieni kani menee keskivaikeassa pahannäköisesti esteitä päin. Asiaan sen enempää kommentoimatta suosittelen jokaista kaninomistajaa hypyttämään kaniaan harkiten ja aina miettimään, miltä kanista itsestään tuntuu!

Liian vaikea este ja liian nuori kani ei aina ole hyvä yhdistelmä. Etenkin kv:ssa kannattaa olla tarkkana tämän kanssa.

Väitteitä esteristeytysten kasvattamisesta

"Vain voittajat pidetään" "Väri on tärkein" "Jos se ei hypi hyvin niin se myydään eikä siitä tykätä" "Ei se ole oikeaa kasvatusta" "Se on tekosyy risteytyskaneille"

Näihin en oikein tiedä mitä muuta todeta, kuin että esteristeytysten kasvattamista koskee ihan samat asiat kuin rotukanejakin. Kani, jolla ei ole jalostuskäyttöä, myydään pois, ellei sitä haluta jättää lemmikiksi. Se voi kuulostaa julmalta ja toki sen voi vääntää niinkin, että voitto on tärkein, jos haluaa. Suomessa klassauspisteitä saa virheiden määrästä, ei siitä että kuka voitaa ja kuka ei, joten se varsinainen menestys ei ole voitoista kiinni. Voitoista ansaittavat tittelit ovat sitten vain ekstraa.

Kuten tuossa aiemmin kirjoittelinkin jo, niin myöskään en ole törmännyt yhteenkään, joka "huijaisi" kanin olevan esteristeytys vaikkei se ole, vain tekosyynä risteytyskanien teettämiselle. Se, että poikueen vanhemmista otetuissa kuvissa on kuva, jossa kani hyppää estettä, ei tarkoita sitä että poikasten väitetään olevan esteristeytyksiä.

Väri on joillekin tärkeämpi kuin toisille ja se on jokaisen kasvattajan oma päätettävä asia, mutta ei hyppylistojen kärjessä tai eliitissä ylipäätään ole mitään järin erikoisen värisiä kaneja vaan niitä, jotka nyt vain sattuvat hyppimään hyvin. Se, että kanit eivät ole mitään muuta kuin mustaa ja luonnonharmaata, ei tarkoita sitä ettäkö väri olisi tärkein.

Tässä oli nyt siis hieman odottamaani isompi tekstipläjäys estekaneista ja niiden jalostamisesta. Toivottavasti nämä tekstit valaisivat monia :) Mikäli on jotakin kysyttävää niin kysykää ihmeessä.

11 kommenttia:

  1. Olipas tosi hieno jatko-osa! Tämmöstä yölukemista saisi olla useamminkin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Ehkä jos innostun, niin kirjoittelen enemmän näitä "tietoiskuja" :)

      Poista
  2. Ihana postaus! Ja superpupu kaneli;) Tän tyyppisiä saa tulla enemmänki!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Otan ehdotukset uusista postauksista ilomielin vastaan :P

      Poista
  3. Todella mielenkiintoinen teksti! :)

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Ja vilahtihan siellä pari omaakin kania. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) ne pääsi vieraileviksi tähdiksi :D

      Poista
  5. Vautsi..! Ihan kuin jotain tietokirjaa olis lukenut! Miten kauan kani saa kisata helppoa? Koska kanillani on jo nuo klassaupisteet, mutta luúlen, että kv on liian vaikea. Saanko jatkaa helppoa vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on klassauspisteet niin helppoa ei saa kisata, muuten kuin ulkopuolisena. Ulkopuolisena kisaaminen maksaa 1 euron. Silloin kani kuulutetaan normaalisti kisaamaan, kuulutetaan normaalit virheet, saa hyppiä 2 kierrosta (ellei tule hylkäys) jne. Ainoa joka eroaa ulkopuolisena kisaamisessa ja "oikeasti" kisaamisessa on se, että ulkopuolisena hyppivä kani ei saa ruusukkeita eikä vh-pisteitä.

      Poista
    2. Meneekö se A arvostelussa niin, että pitää saada molemmat kierrokset nollana että saa klassauspisteen? T. Eri ano

      Poista
    3. Ei pidä. Riittää että jommaltakummalta kierrokselta saa 1 virheen tai 0 virhettä, niin saa klassauspisteen.

      Poista