Ruoan kuivatusta sekä poikasjuttuja

Viime viikonloppu olikin hyvin tapahtumarikas, kun ensimmäinen kasvattini lähti uuteen kotiinsa. Publio Puolukka (tuttavallisemmin Stede) matkusti lentokoneella Ouluun asti :) Otin mukaan koko poikueen ja emonkin, koska en tod. näk. tule usein ainakaan törmäilemään uudestaan kanin ostajaan, onhan se sitten mukava nähdä emo ja sisarukset samalla. Automatka sujui meidän osalta hyvin, oli hiukan ahdas tunnelma mutta Puolukan läsnäolo selvästi rauhoitti poikasia. Tästä saimme myös hyvää harjoitusta tulevaa reissua varten, kun matkustamme Porvooseen Miian kanssa Julialle yöksi. La-su on Pyhtäällä näyttelyt ja estekisat, sinne olemme siis suuntaamassa.

Pikku-Stede on tottunut hyvin uuteen kotiinsa, oli heti tuuppimassa käteen että kukas se sinä olet. :) Ekana päivänä jännitettiin hiukan mutta toisena päivänä ollaan oltu jo rohkeampia. Tavallaan haikeaa, mutta hyvällä tavalla. On tosi kiva tunne kun kuulee että kaikki on hyvin.

Kuvailin poikasia vielä viimeisen kerran, tässä kuvasatoa:

Sunnuntaina odottikin äitini luona operaatio kuivaus. Leikkelin kaneille siisteihin nippuihin tuoretta ruohoa, voikukanlehtiä sekä nokkosta. Sidoin ne villalangalla kiinni ja ripustin roikkumaan pienen vajan katosta, jonne oli viritelty pyykkinarua. Tarkoitus olisi säästää nuo talvelle herkuiksi. Nippuja tuli arviolta 40-50 kappaletta. Lisäksi leikkelin pisimpiä oksia äidin omenapuista kaneille. Osan jätin kuivamaan samaan vajaan, osan toin kotiin. Meidän kanien kohdalla omenapuun oksat ovat suurta herkkua :)

Loppuun vielä pari kissakuvaa piristämään päiväänne!