Ihan pihalla

Tänään käväisin pihalla Keijon, Pöpön ja Veeran kanssa. Jännitti hurjasti Veeran puolesta, että miten huononäköinen kanimamma reagoi, mutta yllätyksekseni se ei reagoinut juuri mitenkään. Aluksi oltiin toki hiukan hämmentyneen oloisia, mutta omistajan rauhoittava juttelu sai pienen pupun rohkaistumaan, ja erityisesti mussuttamaan loistavalla ruokahalulla sulaneen lumen alta paljastuneita herkkuja. Pöpön kanssa sujui ulkoilu aivan tavallisesti, näissä kahdessa huomaa kyllä selkeästi sen eron, että mitä näkökyky kanille merkitsee.

Keijo puolestaan kietoo minua päivä päivältä vain enemmän karvaisten pikku töppöstensä ympärille. Tämä pikkumies on ihan parin viikon sisällä saanut huimasti miehisiä muhkupiirteitä. Ihanat pulleat posket, pusuhuulet ja tähtisilmät. Lisäksi Keijo on varmasti kiltein kani joka minulla on koskaan ollut! Helppo käsitellä ja ei mene omia teitään ulkoillessa vapaana, vaan pysyy uskollisena lähellä. :) Tietenkin joku pieni kipakkuus sen luonteesta puuttuu, mutta kun koko kanila ei ole hernesäkkipupuja täynnä niin yksi rento kani ei haittaa ollenkaan.

Otin myös tehtäväkseni pestä minua pitkään vaivanneen valkoisen (ruskean) hihnan, on liki ällöttävää käyttää tuollaista oikein nuhjuista ja sottaista hihnaa pupujen kanssa :D Lisäilen loppuun vielä kuvat hihnasta ennen ja jälkeen käsittelyn a-la Siiri.

Keijo

Keijo nauttii silityksistä täysin rinnoin, ja tietää miten sitä kerjätään lisää!

Mamman muhkuposki

Vauhtiraitapaita

Kuikelo-Keijo

Mangusti-Keijo

Tätä söpöläistä tekis mieli vaan rutistaa ja pusuttaa :3

Pöpö

*Hauks*

*Häyks*

Veera

Sisko tekee perässä *häyks*

Hihna jälkeen

Hihna ennen

Loppuun vielä pohtimisen arvoinen kuva. Oma äitini on useat kerrat mankunut, että antaisin Veeran, Pöpön ja Vimpulan heille hoitoon pitkäaikaisesti. Olen kuitenkin aina kieltäytynyt. Miksi? Siksi, että tiedän ongelmat joita erityisesti Veeralla on huonon näkönsä vuoksi, ja toisekseen siksi, että periaatesyistä en ikinä tohtisi luopua vanhasta kanista. Omasta mielestäni vanha kani ansaitsee aina arvoisensa lopun omassa, tutussa kodissaan, ilman turhaa stressaamista. Tämän on vähin mitä voin rakkailleni tarjota.