torstai 16. elokuuta 2012

Kuulumisia vol. 9423948238472 ja Puolukan karkureissu

Joo vähään aikaan en oo taas jaksanut postailla.

Heti ekaksi itselleni tärkeimmät uutiset, sain töitä! :) Helsingistä Ravintola Ruokasalista. Ihan kiva paikka, lounasravintola on siis kyseessä. Ei oo turhan raskasta työtä vaan just sopivaa mutta silti haastavaa. Pidän kuitenkin koko ajan työnhakua yllä, enkä sitä lopeta ennenkuin olen 100% tyytyväinen työhöni, työnkuvan, palkkauksen, ilmapiirin, sijainnin ja kaiken muunkin kannalta. Eli en varmaan ikinä :D Mutta onneksi työpaikan vaihtaminen ei ole kiellettyä, jos/kun niin joskus tulee käymään.

Oltiin käymässä pentuja hoitamassa äitini luona olikohan pari viikkoa sitten, no siitä tulikin aikamoinen show.. Puolukka päätti lähteä karkuteille. Olin kotona siis Janin kanssa, illalla kun menin hakemaan Puolukkaa ulkotarhasta sisälle, ei se ollutkaan tarhassa.. Menin äkkiä sisälle huutamaan Janin apuun, taskulampun kanssa käveltiin ympäriinsä muttei koko kanista ollut jälkeäkään.. Läheisellä pellollakin tuli käytyä mutta siellä näkyi vain villikani.
Ajattelin sitten viimeisenä keinonani ottaa meidän koiran Epun mukaan etsimään Puolukkaa. Idea tuli siitä, kun äitini on kertonut Epun välillä tuoneen jopa supikoiriakin metsälenkeillä äidilleni, elossa ja vahingoittumattomina. Ovat teeskennelleet kuollutta Epun suussa, se on nätisti kantanut ne äitin luo ja pudottanut maahan käskystä. Uskoin siis pystyväni luottamaan Eppuun, ettei se vahingoita kania.
Eppu näytti selkeästi haistavan jotakin pellolla ja etenkin meidän pihan ojassa, mutta ei sitä Puolukkaa siitä huolimatta löytynyt. Oli pakko lopettaa etsinnät ja mennä nukkumaan, sydän palasina :/

Kuva Puolukasta aiempana iltana, sateen ja kurassa möyrimisen (=minulta pakenemisen) jäljiltä.



Aamulla kun menin päästämään Veeran, Pöpön ja Vimpulan ulkokopista tarhaan juoksentelemaan, näin valkoisen pienen kanin juoksevan muutaman metrin päässä minusta. Olin niin häkeltynyt koko jutusta että kun Janin kanssa Puolukkaa pihalta etittiin aloin jo epäilemään että kuvittelinko kaiken. Kani kuitenkin näkyi juoksevan kirkkaassa auringonpaisteessa, silmiini häikäisi todella pahasti ja näin kanin vain parin sekunnin ajan, enkä edes kunnolla muistanut juoksiko kani vajan/lautakasan/puun alle vaiko naapurin pihalle päin.
Kyllä se Puolukka vaan löytyi, oli piilottelemassa meidän pihan valtavan lautakasan alla. Jouduin kiertämään naapurin mökin pihan kautta kasan toiselle puolelle (kasa oli verkkoaitaa vasten), ja sieltä kepillä sörkkimällä sain Puolukan kasan alta pois. Ennen sitä koitettiin Epun kanssa saada se ulos, tuloksetta.. noin 1,5 tuntia me sitä houkuteltiin pois. Mietittiin kanssa että pitääkö tässä nyt muka alkaa purkamaan kasaa, siinä olisi mennyt monta tuntia... Onneksi ei tarvinnut.
Puolukka juoksi ensin äitini toisen auton alle, ja sieltä suoraan naapurin pihalle, vaikka lähestyttiin sitä tosi varovasti. Itseasiassa ei me edes nähty lähtikö se pihasta oikealle, vasemmalle vaiko sinne naapurille mutta kun naapurin perheen äiti kysyi et onko kani kateissa ja meidän vastatessa myöntävästi, hän huomasikin sen kököttävän heidän polkupyöriensä luona. Mentiin sieltä sitten kalastelemaan, ja Puolukka onneksi juoksi paikkaan josta se oli tosi helppo saada pois. Vajan seinää vasten oli auton suksiboksi, Jani hätisti toiselta puolelta ja minä olin toisella puolella kädet ojossa. Tokalla yrittämällä saatiin Puolukka onneksi kiinni, ekan kerran livisti käsieni välistä ja juoksi takaisin samaan paikkaan.

Kuva Epusta väsyneenä "kanijahdin" jälkeen :)


Vähän aikaa oltiin ihan möks möks, mutta onneksi itse kani oli ihan vahingoittumaton, ja tosi puhdaskin. Siinä on selvästi villikaniainesta, heh.. :D

Ai niin: Puolukka myös hyppi hienosti esteitä kun treenattiin! Ennätys 40cm:) tässä video Puolukan hyppelystä:


Oltiin myös estekisoissa viime sunnuntaina Helsingissä, Vimpulan ja Puolukan kanssa. Vimpula kisasi helpossa suorassa, ekalla kiekalla 3 virhettä, tokalla 2. Ei tullut sitä toivottua klassausta, mutta ei se haittaa. Vimpula meni kyl tosi vauhdilla radat, että siitä ei ainakaan ole haittaa. Toki kun klassauksia me metsästetään ennen ruusukkeita, niin olis tärkeämpää se huolellisuus kuin nopeus. Nyt tänä viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina on kisat, joskos niissä menis sitten paremmin.

Puolukka sai korvaansa tatuoinnin samoissa kisoissa, tatuoinnissa lukee 50B0 eli vähän kuin söpö :D Ei ees pelännyt kovin, vähän säpsähti vain. Puolukalle löydettiin myös terapiapupukaveri, sen kanipelkoa lievittämään. Ystäväni Julian leikattu kääpiöluppauros Taateli vei Puolukan sydämen. Vähän liiankin paljon, sillä Puolukka meni ihan kiimaan ja asettautui maahan tyrkylle pylly pystyssä... Taateli tietty koitti käyttää tilaisuuden hyväksensä ja yritti kovin astua mutta päästiin väliin onneksi, vaikka se leikattu onkin en silti halua että mun pikkunaista tolleen nylkytellään :D

Tässä nyt tärkeimmät kuulumiset, kisaviikonlopun jälkeen kirjottelen lisää :P

muoks. ja Vimpulan hampaat ovat kasvaneet entiselleen oikeen hienosti, ei ollut mitään ongelmia. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti