Kesäinen haaste

Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä se vain yhdellä sanalla, haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

Haastan seuraavat blogit:

Never forget to smile
timanttisade
Riemuloikka
Toiveen kanilan kuulumisia
Rabbits milling about
Pyhäkoiria ja pientilan pitoa
Veeran kanit

Kuvapainotteista kuulumista

Meidän kanilassa ei ole hetkeen tapahtunut mitään niin erikoista, että olisin postaillut. Nyt kun kesä alkaa olla lopuillaan, on kisojakin vähemmän. Postaukset alkavat pikkuhiljaa painottua siksi meidän arkeen pupujen kanssa, yhteiseen touhuamiseen ja oleilemiseen.

Meidän kanilaan tulee aika suuri määrä lisäystä. Ruotsista piti tulla vain kaksi kania, mutta olen sellainen ihminen että autan kaikkeni mukaan niitä jotka sen minulta ansaitsee. Ystävälläni Miialla on huono tilanne nyt kanien kanssa (erimielisyyksiä viranomaisten kanssa, pitkä juttu mutta epäasiallista käytöstä ja täysin kaneista tietämättömät viranomaiset asialla) ja lupasin ottaa häneltä kolmen kanin lauman, sekä hänen ruotsalaisen uroksensa osaomistukseen kunnes hänellä on sitten parempi tilanne. Ehkä pariksi kuukaudeksi, ehkä pidemmäksi aikaa mutta sen näkee sitten. Kolmen laumassa on siis Bea (Queen Stripe), Jebo (Yebo Shine) sekä Lia (Queen of Croft). Olen todella iloinen että voin häntä auttaa tässä tilanteessa, ja ei haittaa ollenkaan ottaa näin mahtavia ja ihanan luonteisia pupuja meille asumaan! Kuvia siitä, kun käytin Puolukkaa ja Miinaa ulkona, sen lisäksi kuvailin kanilassa iltahämärässä pupujen touhuja. Lisäksi pari kissakuvaa. :)

Jos joku tarkkasilmäinen lukija nyt ihmettelee niin kyllä, meillä on uusi kissa. Ja ei, Viliä ei enää meillä ole. Vilin kanssa kävi arki niin hankalaksi sen arkuuden ja aggressiivisuden takia että näimme parhaaksi palauttaa tämän takaisin kasvattajalleen. Meille muutti Ladyn kaveriksi sen veli King. :)

Pyhtään reissu & hyvästit Escolle

Viime viikonloppuna olin reissussa, kävin Pyhtäällä kaninäyttelyssä ja estekisoissa. Yövyimme Miian ja sen tytön Paulan kanssa Julian luona Porvoossa. Reissu oli kaikenkaikkiaan varsin mukava ja onnistunut. Esteillä ei sujunut mitenkään erityisen hienosti, vaikkakin Vimpula yllätti minut menemällä kv suoran 2 virheellä :) Kaneli sähläili tuttuun tapaansa muutamalla virheellä, ehkä se vielä oppii keskittymään. Sunnuntaina ei meitä oltu siunattu hyvällä kisasäällä, koska pitkin päivää tuli rajuja sadekuuroja. Onneksi kisat saatiin kuitenkin ajoissa kisattua ja pääsimme kotiin.

Lauantaina oli myös hieman surullisempaa ohjelmaa.. Olin jo pitkään pohtinut syitä Escon kiukkuiseen käytökseen, jokin vaisto kertoi että sen ei kuulu olla tuollainen, että murisee ja kiukuttelee jatkuvasti kun sitä käsittelee tai lähestyy. Koko homma kärjistyi siihen, että Käpylillä oli hieman ummetusta ja se aikaansai hurjan muutoksen käytöksessä ; Esco hyökkäili kimppuuni silmittömästi, ja vaikutti todella raivostuneelta. Käytös palautui ennalleen ummetuksesta toipuessa mutta tämän perusteella olin päättänyt, että ei sen elämä ole elämisen arvoista. Escoa tuntui jatkuvasti ärsyttävän jokin, ja käsittely oli sille jatkuva stressin aihe. Lopetin Escon lauantaina illalla ja se mitä löysimme sitä avatessa, sai minut todella uskomaan että olin tehnyt oikean päätöksen. Keuhkoissa oli hieman kuoliota/mustelmaa/verenpurkaumaa sekä mustia, koholla olevia pilkkuja. Kuvaa en laita tänne koska se ei ole blogiini soveltuvaa materiaalia, mutta mikäli kiinnostaa niin voin laittaa linkin kuvaan. On tässä jo jonkin aikaa pohdiskeltu mikä olisi kyseessä mutta toistaiseksi ei ole tietoa.

Kotiin tullessani totuus iski päin kasvoja; Esco on nyt oikeasti poissa. Lisäilin heinää sen häkkiin, ja koitin katsella että mitä pieni jänö touhuilee, kunnes muistin että ei sitä enää ole. Kamal ikävä on pientä edelleen :( Escosta en ottanut viimeistä kuvaa, mutta tässä itselleni ehdottomasti tärkeimmät kuvat hänestä:

Pieni poika on nyt paremmilla porkkanamailla, meitä odottamassa. <3

Sitten hieman iloisempiin uutisiin.. Elämän kiertokulkuun kuuluu se, että osa kuolee ja uusia syntyy. Voin sanoa olevani sanoinkuvaamattoman ylpeä, kun ensimmäinen kasvattini oli heti ensimmäisessä näyttelyssään PPK-pöydällä! Valentina Vadelma, tuttavallisemmin Miina, sai pet-näyttelystä huimat 94p! Palkintoja tli PPK5-sijasta, Baby naaraiden paras-tuloksesta sekä kunniamaininta viiden pisteen kohdista. Maija otti upeat kuvat minun pienestä tyttösestä:

Elämä jatkuu eteenpäin, Escosta pääsen yli kun on sen aika. Kuvien katselu tekee pahaa edelleen mutta kyllä tämä tästä.