Kaiken loppu ja alku

Yli vuosihan tässä on vierähtänyt, kun viimeksi kirjottelin blogiin. Kaikki varmaan arvaa, ettei asiat menny ihan niin kuin strömsössä. Tapahtumista olen kertonut myös avoimesti kaikille, jotka niistä ovat kysyneet. :)

Jaksoin toki ruokkia kanit päivittäin, niillä oli jatkuvasti heinää ja vettä. Paijasin jokaista päivittäin sen pienen hetken, mutta tähän tämä jäikin. Häkkien siivoaminen tuntui hirmu raskaalta, ja usein lisäsin vaan puhdasta kuiviketta vanhan päälle jopa pari viikkoa, kunnes sain itseäni niskasta kiinni ja siivottua. Onneksi kanit asuivat kuitenkin ulkona, joten ilmanvaihto oli kunnossa ja aikuiset kanit pärjäsivät.

Toinen ongelma kanien pidossa oli erimielisyydet äitini kanssa; hänen mielestään illassa väsätyt kompostikehikkohäkit olivat hyvät kaneille ulkokäyttöön, kaneja sai nostella korvista ja niille sai syöttää omenaa niin paljon kun napa vetää. Muutaman kerran kun tulin sunnuntaina kotiin poikaystäväni luota, olikin pihalla taas ihan erilaiset häkkiviritykset. Tiedän, että äitini halusi vaan auttaa, omalla tavallaan. Kanit kuitenkin karkaili näistä häkeistä koko ajan, yksi vahinkopoikue syntyi (joka lopetettiin) ja yksi kani oli yli kuukauden karkuteillä. Jos valitin asiasta ja sanoin, että anna kanien vain olla juuri siellä häkeissä mihin ne on laitettu, sain syytöksiä niskaan siitä, miten huono kaninomistaja olen ja että hän tietää paremmin koska on ollut navetalla joskus töissä. Jatka vastaan inttämistä, ja saat uhkailut pihalle lentämisestä kanien kanssa. Tähän olen nyt muutenkin tottunut perheeni kanssa, osasyy siihen miksi inhoan riitelemistä.

Uusi elämä ei ollut siis ihan niin helppoa mitä kuvittelin; uusi parisuhde, uusi koti, ihan erilaiset olosuhteet kaneilla, kaikki ynnättynä oli lopulta huono yhdistelmä. Yritin viimeisin voimin jaksaa hoitaa kaneja, mutta kun viimeisimmässä postauksessa mainitut poikaset alkoivat kuolla, heräsin todellisuuteen. En mä vaan jaksanut enää hoitaa kanejani samoin kuten ennen, ja edessä oli tosi raskas päätös luopua kaikista. Helpotti kuitenkin suunnattomasti tietää, että se kaikki kärsiminen itseni ja kanien osalta olisi pian ohi.

Tässä se osa, joka ehkä monissa on herättänyt närää; uusiin koteihin pääsivät siis Keijo, Kaneli ja Bapsu. Kaikki ovat saaneet uusissa kodeissa jälkikasvua, urokset tosin vahingossa. Tässä syy siihen, miksi loput lensivät parempaan paikkaan omasta toimestani, totesin että tämä on helpoin ja nopein ratkaisu kaikkien kannalta. En halua olla itse edesauttajana yhdellekään vahinkopoikueelle ja sitä kautta kiertolaiseksi menevälle kanille edes myymällä kania uuteen kotiin. Itse en ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Bapsu (nyk. Papu) Miialla ©MaiSu

Kaneli omistajallaan Ronjalla

Keijo omistajallaan Susannalla ©MaiSu

Kaneista jäi kuitenkin jäljelle yksi, joka on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista elämässäni; Pete. Erinäiset asiat johtivat tämän pienen sitkeän sissin pitämiseen, mutta Petestä kirjoitankin erillisen postauksen. Hän on siis edellisen postauksen kuvissa näkyvä poikanen mustalla viittakuviolla. Tällä hetkellä kaneja on minulla siis kaksi, Pete (kastroitu uros) ja Luna (valk ps belgianjänis naaras)

Tällä hetkellä asun siis Helsingissä Malmilla, jonne muutin kesällä. Mulla on uusi työpaikka Leijona Cateringin henkilöstöravintolassa Pasilassa, ja muutenkin kaikki alkaa menemään hyvin omassa elämässäni. Aloitin myös vuosi sitten kuntosaliharrastuksen jossa alan pärjäämään pikkuhiljaa. :)

Ensi kerralla kirjoittelen enemmän tästä pikkuherrasta Petestä. Olen miettinyt jo pitkään blogin herättämistä henkiin, ja katsotaan jos tästä nyt tulisikin jotain. :)