Lihakanit

Päätin ottaa heti blogin herättelyn kunniaksi esille myös paljon mielipiteitä jakavan asian: lihakanit. Jos olette seuranneet youtube-kanavaani, olette varmaankin huomanneet siellä uusimpien videoiden joukossa erään ei niin katsojia miellyttäneen videon. Sanon heti, että jos haluatte tämän katsoa, on se teidän omalla vastuullanne, ja toivon että luet videon kuvauksen ennen kuin kommentoit mitään. :) Videossa siis opastan, kuinka kani lopetetaan tainnutusjousta käyttäen, ja kuinka siitä otetaan talteen lihat.

Olen siis aloittanut uuden jutun kaniharrastuksessa, eli lihakanit. Viime keväänä rakensimme yhdessä poikaystäväni ja hänen isänsä kanssa ison kopin ja aitauksen yhdistelmän kahdelle lihakaniemolle. Astutimme emot, poikaset syntyivät alkukesästä ja ne teurastettiin syksyllä. Emot menivät myös lihoiksi poikasten ollessa 2kk vanhoja. Poikasista säästettiin 2 naarasta jatkamaan tuotantoa, ja yksi uros sisälle lemmikiksi/siitoskaniksi. Kaikki sujui hienosti, ja viimeiset kanit "sadosta" syötiin viime viikonloppuna.

Miksi?

Olen saanut todella paljon ihmettelyjä siitä, että miksi ihmeessä söisin söpöjä, viattomia pieniä pupuja. Minä taas kysyn usein, että miksi en? En ymmärrä ajattelutapaa, että jotain ei saisi tappaa koska se on söpö. Millä tavalla eläimen rumuus sitten oikeuttaa tappamaan ja syömään sen, söpön eläimen sijaan?

Kanit ovat tulleet Suomeen 1900-luvun alkupuolella lihanpuutteen vuoksi. 1940-luvulla tuotanto polkaistiin kunnolla käyntiin tuomalla tuhansia kaneja Suomeen Ruotsista ja Tanskasta. Vasta 80-luvulla nousi ajatus kaneista lemmikkeinä ja/tai näyttelyharrastuksena. (lähde http://www.kaniininkasvattajat.fi/historiaa/)

Kaninliha on vähärasvaista, mietoa maultaan, sen tuottaminen on tehokasta, halpaa, sekä ekologista. Kania ei tarvitse jalostaa "rikki" kuten broileria, jotta se voisi tuottaa hyvin. Karkeasti sanottuna jos teurastat 4kg lihakanin, saat siitä 2kg lihaa, jossa on mukana painossa vain hyvin pienet ja kevyet luut. Turkin voi hyödyntää myös.

Välitän eläimistä niin paljon, että haluan edes osan aterioistani koostuvan eläimestä, joka on ollut varmasti onnellinen. En voisi sanoa tätä varmaksi esim. häkkikanoista taikka tehotuotannon broilereista. Jos se vaatii sen, että itse teen kaiken alusta loppuun, on se minulle ok. Olen ylpeä siitä, että minusta on tähän. Lisäksi, kanit ovat söpöjä ja helppoja, ennemmin kasvatan sellaista eläintä kuin mielestäni rumaa ja vaikeaa.

Miten?

Lihakaneja on suht. helppo kasvattaa. Tarvitset vain emon, urostakin voi lainata joltakin toiselta kasvattajalta joka saattaa haluta astutusmaksuksi yhden poikasen, tai pienen korvauksen. Tärkeä asia kania pitäessä on tietysti hygienia, kuten lemmikkejäkin pitäessä. Oikein ruokittu, stressittömästi ja puhtaissa oloissa elävä kani ei todennäköisesti sairastu. Lihakanien kasvatus ei poikkea minkään muunkaan kanin kasvatuksesta siis käytännössä juuri mitenkään.

Vaikka kanin tulee kasvaa nopeasti, ei tätä saa nopeutettua mättämällä eteen hirveät määrät pellettiä ja tuoreruokaa. Nopeaa kasvua tavoitellaan oikeilla ominaisuuksilla, eli kannattaa suosia liharotuja tai niiden risteytyksiä. Yleinen harhaluulo on se, että jättikanit olisivat hyviä lihakaneja. Näin ei kuitenkaan ole, ne kasvavat hitaasti ja liha-luusuhde on huonompi kuin oikealla lihakanilla. Lihakanirotuja on mm. uudenseelanninvalkoinen/punainen, kalifornialainen, suurisoopeli, suurihopea jne. Aiemmin lisäämissäni kuvissa oli viime kesän emät, jotka olivat mielestämme hieman liian "solakoita" rakenteeltaan. Risteytimme ne suurihopean kanssa, ja lopputulos oli paljon parempi, nämä naaraat siis säästimme ja ne astutettiin viime viikonloppuna:

Lopetus

Tämä on minulta useimmiten kysytty asia, kuka ne lopettaa ja miten? Vastaus: minä lopetan, tainnutusjousella. Toivon, että jos sinusta tuntuu pahalta lukea tästä, niin lopetat lukemisen tähän. Tainnutusjousi on siis ikään kuin pieni pulttipyssy, mutta siinä ei ole panoksia erikseen. Sisällä on pieni jousi, joka viritetään vetämällä voimakkaasti kärjessä olevasta nupista. Kani asetetaan polvi-istunnassa ollessa jalkojen väliin, ja kanin leuka asetetaan tukevasti maata vasten, tämä on helpointa yleensä vain silittämällä kania. Vasemmalla kädellä pidetään päätä maata vasten (peukalotaive heti korvien takana), ja oikealla kädellä asetetaan jousi päälaelle tukevasti. Oikea jousen asetuskohta on silmistä ja korvista vedettävän "rastin" keskellä. Älä käytä tainnutusjousta ikinä, jos et ole varma oikeasta kohdasta.

Nappia painamalla jousi laukeaa, ja kanin aivoihin iskeytyy muutaman millin paksuinen, metallinen piikki. Tällöin kani on vähintään tajuton, usein jo kuollut. Tajuttomuus on helppo testata silmää koskemalla; jos kani räpäyttää silmää, ei tainnutus ole onnistunut. Suomen laki määrää, että veret tulee laskea tästä vähintään minuutin kuluessa. Veret lasketaan pistämällä kurkku auki terävällä veitsellä.

Lopetusta ei tule ikinä tehdä yksin, jos ei ole varma mitä tekee. Itselläni on aina mukana toinen ihminen, joka vähintään tulee väliin jos jotakin tapahtuu, ja kani tai minä tarvitsee rauhoittelua. Minulla on aina kaksi lopetusjousta vierekkäin ladattuna lopetustilanteessa, onneksi en ole kuin kerran vasta ensimmäisissä lopetuksissa joutunut tilanteeseen, jossa jousta piti käyttää uudestaan koska kani ei ollut taintunut. Olen lopettanut kaneja jo useita kymmeniä, eli voisin sanoa olevani jo ikäisekseni suht. kokenut asiassa. Usein, vaikka kani on jo taintunut, se saattaa silti jopa kiljua ja liikehtiä sen oloisesti, että voisi luulla sen olevan tajuissaan. Aikaisemmin käytin näihin aina jousta vielä toistamiseen, vain varmuudeksi, mutta nykyään teen aina silmätestin ja pahimmatkin rimpuilijat/kiljujat ovat aina olleet silti tajuttomia.

Lopetustilanne ei myöskään ole minulle ikinä helppo, eikä sen koskaan tulisikaan olla. Minkään elämän lopettaminen ei ole leikin asia. Itse silittelen aina hetken lopetettavaa kania ja tarjoan herkkuja, mikäli kani vaikuttaa siitä pitävän. Aina ennen lopetusta sykkeeni nousee hurjasti, ja jännittää. Joskus olen joutunut keräämän itseäni useita minuutteja, jotta pystyn lopettamaan.

Lopetuksen osaamisesta on muutakin hyötyä: olen ollut suureksi avuksi useille ihmisille lähipiirissäni, tai heidän tutuilleen. Olen joutunut tekemään useita hätälopetuksia sairaille kaneille, ja olen lopettanut myös muistakin syistä useita tuttavieni kaneja. Olen sitä mieltä, että on aina ilo olla avuksi, ja olen tyytyväinen jos taidoistani on hyötyä muillekin.

Kommenteissa saa kysyä, jos jokin jäi askarruttamaan. Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin. En toivo kuitenkaan moraalikeskustelua kommenttikenttään, minut tavoittaa myös facebookista yksityisviestillä jos haluaa keskustella näistä asioista, tai haukkua minua. :)

Luna

Blogin kirjottelu alkaa hitaasti mutta varmasti, 1,5v tauon jälkeen 2kk kirjoitustaukoa tuntuu aika pieneltä. Nyt olis inspiraatiota vaikka ja mihin, toivottavasti täällä nähdään pian ulkoasun muutosta sekä aktiivisempaa postailua. Loogista on jatkaa nyt Peten esittelyn jälkeen esittelemällä toinen kanini Luna. :)

Nimi: Luna

Sukupuoli: naaras

Rotu: belgianjänis

Syntynyt: kesä 2014

Väri: valkoinen ps

Ongelmia

Luna tuli meille vasta muutama kuukausi sitten, ja alku ei ollut tämän pupun kanssa ihan ruusuista. Belgianjäniksillä on tempperamenttia, mutta en olisi ikinä arvannut että sitä löytyy ihan näin paljon. Tämän kanin kohdalla minun piti palauttaa mieleeni kanin elekielen tulkitseminen, ja kanin oman tahdon kunnioittaminen. Olin ihan liian tottunut Peten kanssa siihen, että kania saa koskea koska vain, minne vain, miten vain. Ongelmat alkoivat kun Luna ei ottanut kovin hyvällä käden laittamista häkkiin. Tottakai ensimmäinen reaktioni oli kieltää kania, mikä oli virhe. Oikea lähestymistapa on tämän kanin kohdalla se, että sitä kunnioitetaan yksilönä ja tuntevana eläimenä. Lopulta kun tätä ajattelee, on itse asiassa aika ihanaa että on oman tahdon omaava kani. Kun opimme lukemaan toinen toistamme, elämä helpottui kummasti ja reviirin puolustus on enää lähinnä vain muistona menneestä.

Toinen ongelma Lunan kanssa tuli myös reviiritietoisuuteen liittyen, nimittäin se alkoi Porvoossa vietetyn viikonlopun (anoppilassa) jälkeen ihan yhtäkkiä pissimään pieniä lätäköitä sinnetänne. Liruja tuli jopa yli kymmenen kertaa päivässä muutaman tunnin vapaanaolon aikana. Sängylle, matolle, sängyn alle... Olin todella huolissani tästä äkillisestä muutoksesta ja kiikutinkin Lunan lääkäriin tarkistettavaksi. Olin varma, että kyseessä on pissatulehdus koska lätäköt olivat niin pieniä ja kani pissasi pahimmillaan viiden minuutin välein. 150e köyhempänä poistuimme lääkäriltä, tulos: ei pissatulehdusta. Lisää laskuja siis tiedossa steriloinnin merkeissä, jippii.

Sterilointi

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Käytin Lunan steriloitavana; leikkaus sujui hyvin ja kani toipui äkkiä. Vielä on jäljellä pienet lyhytkarvaiset läntit tassuissa ja masussa, mutta kani ei ainakaan vaikuta järin traumatisoituneelta kokemuksesta. Luna oli todella uneliaan oloinen ekat pari päivää, mutta kipulääke helpotti oloa varmasti. Onneksi ruoka maistui heti!

Käytös onkin nyt muuttunut parempaan päin. Pissit tahtoo edelleen osua välillä väärään paikkaan, mutta luonne on selvästi tasoittunut. Leikkauksesta on vasta 1kk aikaa, eli toivottavasti muutos jatkuu vielä vähän parempaan päin. Olen muuttamassa kanien asumisjärjestelyjä niin, että niillä olisi iso aitaus ja täten ei vapaanaoloajasta tarvitsisi murehtia niin paljon. On sitten varmasti kaikille mukavampaa, ettei tarvitse vahtia kaneja niiden jaloitellessa kuin hai laivaa. :)

Miksi juuri belgianjänis?

Niin... miksi päätin nähdä todella ison vaivan juuri tämän kanin tähden? Olen vaan valitettavasti sellainen ihminen, että kun teen jotain niin teen sen kunnolla.

Ensimmäinen kaveriehdokas Petelle oli itseasiassa haettu Ruotsista asti: halusin rex-turkkisen kirjavan sinisilmän. Odotin monta kuukautta suomalaisen kasvattajan kania tiinehtyväksi, mutta lopulta oli aika laajentaa etsintää Suomen rajojen ulkopuolelle. Löysin pian sopivan kanin, jolle halusin tarjota sen arvoisen eläkekodin. Lussan oli jo 5-vuotias, mutta hyvässä yleiskunnossa. Hain kanin Suomeen, ja ihastuin siihen heti. Ikinä ei saisi kiintyä pieneen eläimeen liikaa liian äkkiä, sillä meille kävi kuitenkin se pahin mahdollinen eli pasteurella. Lussanin räkiminen alkoi jo laivamatkalla Suomeen, joten laitoin sen eristyksiin keittiöön. Usean päivän antibiootti ei auttanut, räkiminen paheni vain entisestään eli piti tehdä raskas päätös kanin lopettamisesta. Lopetus oli kuitenkin oikea ratkaisu, sillä kania avatessa siltä löytyi pasteurellan aiheuttama viinirypäleen kokoinen paise toisesta munasarjasta. En tiedä aiheuttiko se vielä kipuja, mutta pian niitä olisi varmasti ollut.

Sydän syrjällään piti kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa etsintää. Pete on niin sosiaalinen kani, että se todellakin tarvitsi kaverin. Kastraatiostakin oli kulunut jo yli 4 kuukautta. Toinen vaihtoehto tämän rex-turkkisen ihanuuden lisäksi oli valkoinen punasilmäinen belgianjänis, tällainen ja Lussan oli sellaiset kaksi kania mistä olin aina haaveillut. Laitoinkin siis suoraan viestiä ihmiselle, jolta tiesin löytyvän sellainen kani, mitä etsin. Kuinka ollakaan, yksi riitti myytäväksi asti. Siispä pakkaamaan autoa ja ajamaan. Seinäjoelle asti. 10 tuntia yhteensä. Oliko sen arvoista? Alun ongelmien aikana mietin, että mihin sitä on ryhdytty, mutta enää ei kaduta ollenkaan.

Voin kaikista meidän ongelmista huolimatta suositella belgianjänistä lemmikkikanina; Luna on todella huomionkipeä. Koko tämän postauksenkin tekemisen ajan se on ollut tuossa jaloissa pyörimässä, katsoo söpöillä punasilmillään niin pitkään että paijaat edes vähäsen. Tämä kani on niin iso persoona, että se kietoo päivä päivältä vain enemmän pienten valkeiden tassujensa ympärille. :)

Ensimmäisessä kuvassa Lussan, toisessa Luna ulkoilemassa viime viikonloppuna: